Kontrolliviikko

wanna
(Wanhojen tansseihin lähdössä 1992)

Olipas semmoinen viikko, että jännitettävää riitti. Maanantain olin vielä influenssassa, kävin terkkarissa vielä kerran ultrauttamassa kipuilevat ontelot, turvotusta, mutta ei tulehdukseen viittaavia nestepintoja. Cerppikin oli laskenut normaalille tasolle, joten hyvin selvisin kausi-influenssasta. Nörttin influenssaili keskiviikkoon asti. Nyt on rauha maassa, mitä nyt satunnaista köhimistä vielä kuuluu.

Tiistaina oli sitten puolivuosittainen käynti Päksin nefrologianpolilla. Vähän jänskätti, että kukahan lääkäri siellä nyt on, sillä mun ihana luottolääkärini jäi pois joksikin aikaa ja en ollut vielä tietoinen, että kukahan mahtaa olla tilalla. Nefron puolen lääkärit ovat kaikki oikeen mukavia ja päteviä, ettei sillä sinänsä ollut niin kauheasti väliä, että kuka minut vastaan ottaisi.

Lääkäri oli aivan ihana ja sympaattinen nuorehko naislääkäri. Käytiin vähän läpi mun sairauden historiaa ja päivitettiin lääkelista. Lääkäri päivitteli mun verenpainetta 95/66, kyseli miten pärjään kun varmasti huippaa, totesin, että kun muistaa nousta hitaasti ylös, niin muuten ei oo mitään ongelmaa. Siihen tottuu, että on vähän hupelo-olo koko ajan.

Mie jännitin noita verikokeiden tuloksia aika paljon, sillä flunssa ei tee hyvää wegelle, influenssa sitäkin vähemmän ja kun sytojen aikaan munuaiset otti ja väsähti, niin kreakin on huidellut ihan omissa sfääreissä. Aina myöskin jännittää se, että miten fosforiarvot on keturallaan, olen kyllä parhaani mukaan ihan mahdoton ruokanatsi ja koitan mennä by the book ainakin kotona, mutta ei se aina ole ihan niin helppoa. Nyt on kuitenkin ilo kertoa, että fosforiarvot ovat ihan normaalilla tasolla, joten ruokanatseilu kannattaa. Kreatiniini oli laskenut ja oli enää 115, tuohan on yli normaalin, mutta mulle huippu hyvä tulos! Kaikki verikokeet oli ihan mallikkaasti, samoin muutkin otetut kokeet. Wegener on ja pysyy negatiivisena, maksa-arvot normaalit, kaikki loistavasti. Sitkeä on tämä runneltu ruumis, kun jaksaa kerta toisensa jälkeen toipua kokemastaan.

Keskiviikko oli uravalmennuksen etäpäivä, jolloin piti kirjoittaa työhakemus, cv ja markkinointikirje. Ne mulla oli valmiina, on olleet vuosia ja aina niitä päivittelen tarpeen mukaan. Tein pienet viilaukset ja lähetin ne opettajalle. Hyvä palaute tuli. Nyt vaan kun olisi niitä paikkoja, johon niitä lähettäisi. Kyllähän niitä tulee läheteltyä, juuri eilen sain yhdestä paikasta jälleen kerran ”kiitos mutta ei kiitos” vastauksen. Koulutusta ja työkokemusta oli, mutta jos yhtä paikkaa hakee kymmeniä ellei satoja, tätä paikkaa haki yli 70 henkilöä, niin se on jo puoli voittoa, jos haastatteluun pääsee. Mutta ei noihin maailma kaadu. Keskiviikkona saatiin myös uravalmennuksessa tieto, että perjantaina olisi työhaastattelusimulaatio, kuullostaa kivalata, eikö!

Torstai oli tissikontrollipäivä. Mulla oli omat epäilykseni, sillä nyt oli ensimmäinen puolivuotiskontrolli terkkarissa. Ihan tämmöinen käsikopelokontrolli. Lääkäri oli oikein oivallinen ja asiansa osaava. Ensimmäinen lääkäri, joka oli kiinnostunut myös siitä, miten kroppa on noin muuten toiminut ja miten limakalvot jaksaa. Muistutti moneen kertaan, että ei todellakaan tarvitse olla mikään Kalaharin autiomaa, vaan keinoja löytyy. Kopeloinnissa ei mitään hälyyttävää, itse kerroin jo siinä alussa, että oma näppituntuma on se, että kaikki on ennallaan, rasvanekroosi olla möllöttää saman kokoisena kuin aikaisemminkin ja kainaloa kiristää muhkurainen arpi. Samat havainnot teki lääkäri. Kerroin, että sen verran on pikku ongelmaa, että edelleen raskaan kantaminen turvottaa kättä ja kylkeä. Lääkäri totesi, että kyllä hän voi tarvittaessa laittaa lähetettä heidän fysioterapiassa lymfaa tekevälle hoitajalle, tätä mietitään vielä.

Asia johon lääkäri kiinnitti huomion oli mun kontrollien ajankohta. Kontrollit pitäisi tehdä leikkauksen vuosipäivän tietämillä ja sitten siiten puolen vuoden päästä. Mulla leikkaus tehtiin kesäkuussa ja ensimmäinen kontrolli oli seuraavan vuoden syyskuussa. Lääkärin ihmetellessä tätä totesin, että oli mulle kontrolliaika varattuna kesäkuulle viime vuonna, mutta Päksi perui sen, koska rutiinikontrolleja ei tehty kesäsulun aikaan. ”Syöpäkontrollit EIVÄT ole rutiinikontrolleja!” totesi lääkäri ja sanoi, että pitää huolen siitä, että kontorllit tullaan tekemään silloin miten kuuluukin ja käski mua varaamaan ajan jo kesäkuulle. Silloin lähtee lähete mammoon ja ultraan ja kuulemma kyllä niitä kesälläkin tehdään. Tuosta lääkärikäynnistä jäi sellainen olo, että nyt on lääkäri, jota asia kiinnostaa ja jolla on aikaa potilaalle. Mikä parasta hän on ollut meidän terkkarissa jo muutaman vuoden ja sanoi, että varaa sitten kontrolliajat aina hänelle, joten ilmeisesti ei ole lähdössä minnekkään. Hyvä niin!

Perjantai ja kolmastoista päivä. Jostain syystä tuo yhdistelmä mulle melkoisen hyvä. Vuonna 1992, maaliskuun 13 päivä oli perjantai, lunta ja räntää tuli niin, että liikenne oli ihan kaaoksessa ja Tanjalla oli inssiajo. Ekalla kerralla läpi! Hyvä päivä siis. Vuonna 2004, perjantai 13 päivä, Nörtti otti ja kosi saunassa. Ei ollut huono päivä sekään. Eilinen päivä, melko hyvä päivä sekin. Köröttelin Lahteen, ensin oli se työhaastattelusimulaatio, olin lähettänyt hakemuksen kuvitteelliseen työpaikkaan ja nyt oli haastattelun aika. Puolen tunnin haastattelussa käytiin läpi semmoinen aika tavallinen haastattelutilanne ja lopussa sai suullisen palautteen, kirjallista palautetta tulee sitten maanantaina. Haastattelija oli ennestään tuntematon, joten kun vaan viitsi orientoitua tilanteeseen sai siitä sellaisen ”oikean” tuntuisen. Kai se ihan hyvin meni, kun suullisen palautteen ensimmäinen lause oli: ”Olet uskomattoman ihana ja hieno ihminen! Mahtava persoona!”

Haastattelun jälkeen kipitin Taitokeskus Velmaan, jossa mulla oli tapaaminen mahdollisen työkokeilun aloittamisesta. Viiden viikon työkokeilu vähän niin kuin kuuluu tuohon uravalmennukseen ja päätin, että jotain kivaa sen olla pitää ja Velma tuli ensimmäisenä mieleen. Siellä pidetään käsityökoulua, käsityökerhoa ja erilaisia lyhytkursseja, pieni myymäläkin heillä on. Hetki siinä rupateltiin ja sovittiin, että 23.2 aloitan siellä. Silloin on tämän alueen talvilomaviikko ja Velmassa on koko viikon kestävä keppiheppa-kurssi, tulee muuten ihan varmasti kivaa!

Se mitä pahoin pelkään on se, että kuinka paljon kaikkia ihania lankoja sieltä tulee ostettua kotiin. Roosanauhalankaa ainakin, mulla on jo ajatus mitä siitä teen ja siellä on vaikka mitä muuta ihanaa… Oi voi!

Tuli vähän tylsä postaus. Kauheesti tekstiä, yksi kuva, mutta kun en oo ehtinyt oikeen kuvaamaan. Virkkasin pari elukkaa ihan hullulla kiireellä, että saan ne synttärisankareille ensi viikolla. Ne pitäisi kyllä vielä kuvata tässä viikonlopun aikana. Lisäksi tuolla laatikossa odottaa kirkuvan pinkki merinovillatopsi ja sen kanssa pitäisi alkaa tutustumaan kehräyksen saloihin. Onneksi äitini tuli paljastaneeksi, että on kehrännyt nuoruudessaan, joten meinaan äiteen noutaa tänään tai huomenna mun mentoriksi. Äidit <3

2 kommenttia


  1. No sulla oli kyllä aika onnistuneen kuuloinen perjantai 13. päivä. Hyvää Ystävänpäivää!

    Vastaa

    1. Hidas hämäläinen toivottelee hyvää ystävänpäivää hieman jälkijunassa. 🙂

      Vastaa

Vastaa