Koti on siellä, missä kissa on

Viime viikkoina olen itkenyt isoja itkuja. En syövän takia, vaan kissojen. Nörtti on ollut tavallista tukkoisempi ja on vähän väliä flunssassa ja pahin ajatus on ollut kissoista luopuminen, jos allergia on pahentunut.
 
 Jokin aika sitten kävi Nörtti verikokeissa ja siitä alkoi mun painajaiset. Näin ihan hirveitä painajaisia kissoista luopumisesta ja itkin ihan hirveästi. No, tänään saatiin vastaukset ja ei ole mitään hätää arvot on slle raja-arvojen.
 
 Kissoista ei tarvitse luopua ja koti pysyy kotina! Ehkä nyt loppuu painajaisetkin!
 
 Tosin nyt pitää selvittää, miksi Nörtti on niin tukkoinen.
 


– Posted using BlogPress from my iPad

4 kommenttia


  1. Hieno juttu ja toivottavasti Nörtin tukkoisuus selviää. <3

    Vastaa

  2. Oi, kuka on hän toisessa kuvassa ylhäältä? Näyttää ihanan uteliaalta ja seuralliselta. Siltä, että haluaa käydä syvällisiä keskusteluja aina silloin tällöin ja harrastaa jekkuiluja 🙂 haha.

    Vastaa

    1. Hän on meidän ujo tyttö Tiuhti. Ei välitä juurikaan vieraista, mutta on mamman seuralainen hyvinä ja huonoina päivinä. Päikkäreitä nukuttin paljon vierekkäin.

      Vastaa

      1. Hän on aivan ihana. Ovat kyllä kaikki – joku karvakuono olisi kiva olla aina välillä kainalossa 🙂

        Vastaa

Vastaa