Kun kamera tuntui kädessä taas hyvältä

Koko kesänä en oikeastaan jaksanut panostaa kuvaamiseen. Järkkärin kantaminen mukana tuntui ajoittain ylitsepääsemättömän vaikealta ja pokkarilla kuvaaminen inhotti, kun siinä ei kauheasti asetuksia mielensä mukaan vaihdella, tai no, vaihdellaan mutta niin järjettömän hankalalla tavalla. Kesän kuvat tuli suurimmaksi osaksi kuvattua pokkarilla ja siksi niitä ei oikeastaan kauheasti ole edes esillä. Eniten taisin järkkäriä ulkoiluttaa juhannuksena Skanssenilla.

Jo tästäkin syystä teki ihan mahdottoman hyvää viettää yksi päivä vanhan koulun studiolla lapsikuvausta harrastamassa. Totta kai rupean hommaan, kun kerran pyydetään. Mallit olivat maailman suloisimpia prinsessoja ikähaarukassa 3,5kk – 6v, täydelisiä malleja ihan ehdottomasti. Tärkeää minulle on, että kuvattavat ja heidän vanhempansa ovat kuviin tyytyväisiä. Tosin tällä kertaa ehkä tärkeintä oli kutenkin se, että muistin taas miksi valokuvaaminen on niin mahdottoman mukavaa puuhaa!

 

 

3 kommenttia


  1. Voi itku! Miten ihania kuvia! Arvelenpa, että lasten suku on aika ihastuksissaan. Kertakaikkiaan.

    Vastaa

Vastaa