Kunhan höpisen

 Ollut ihan siedettävä viikonloppu. Eiliseen asti ahdisti, tänään ollut aika zen-olotila. Nyt on semmoinen pieni ahdistuksen poikanen mielessä. Ei mua tippa tosiaankaan ahdista vaan sen jälkeiset päivät. Itkua ja väsymystä. Kyllä sen kestää, pakkohan se on.
 
 Huomenna tapaan myös sädehoitolääkärin. Se tapaaminen jännittää vähän kanssa. Selviää taas aika paljon uusia juttuja. Kuten se, että millainen reissurumba on edessä. Onneksi nykyään säteet annetaan Lahessa, vielä muutama vuosi sitten olisi ollut päivittäinen reissaaminen Tampereelle asti.
 
 Huomenna se sitten on, viimeinen sytostaattitippa.
 
 
 
 
 – Posted using BlogPress from my iPad

2 kommenttia


  1. Tsemppiä huomiseen, hieno homma että viimeistä viedään! Sädehoitoa on turha jännittää, se on ihan pala kakkua kaiken muun ohella. Jos ihoon jotain tuleekin, se paranee todella nopeasti. Nyt vaan keksit jonkun porkkanan sinne sädehoidon päätteeksi, niin on jotain kivaa, mitä odottaa 😀

    Vastaa

    1. Taitaa ne oman 4-kymppiset olla semmoinen tavoite tammikuussa. Hyvällä säkällä olis kaikki jo ohi (joulu vaan sekoittaa aikatauluja) siiheksi, niin voiskin pitää Fuck Cancer-kemut!

      Vastaa

Vastaa