Lyylin päivänä, tänä vuonna.

2014-05-19 15.27.12-1
Vuosi sitten. Jotakuinkin näillä kellonlyömillä pääsi itku. Tuli huoli. Alkoi matka, jolle kukaan ei halua, mutta liian moni joutuu. Minä palasin siltä matkalta, toiset eivät palaa.

Eilen illalla oli itkuinen olo. Tänä aamuna ei. Olo on hyvä. Elämä on hyvä. Välillä tupashtaa mieleen, entäs jos tulevissa kontrolleissa löytyykin jotain, mutta sitten esitän kysymyksen, miksi pitäisi löytyä. Kaikki oli helmikuussa hyvin, joten eiköhän kaikki ole hyvin nytkin. Tietysti syövän kanssa ei mikään ole varmaa, mutta luottavaisena eteenpäin.

Nörtti lähti töihin Helsinkiin, tulee joskus illemmalla kotiin. Saan kokata itselleni just sellaista ruokaa mitä haluan ja nauttia sitä hyvässä seurassa. Eipä tästä ilosta puutu kuin lasillinen kuivaa valkkaria. Ruuan jälkeen ajattelin keittää kahvit ja haaveilla hetken uudesta autosta. Muhun iski ihan hillitön autokuume ja mä olen yleensä ihminen, joka ei juurikaan innostu aiheesta ”auton vaihtaminen”… Eilen selasin lähiautokauppojen sivuja ja löysin meille täydellisen punaisen ranskattaren… 😀

Tänään en halaa Nörttiä itkuisena. Tänään halaan Nörttiä, koska voin ja koska rakastan. Halatkaahan tekin rakkaitanne ja olkaa hyviä toisillenne!

Halit!
Tanjanimmari

2 kommenttia


  1. Näin se juuri on, ollaan iloisia siitä että ollaan tässä ja nyt, nautitaan rakkaimpien seurasta. Minäkin nautin tänään äidin seurasta koska pian en ehkä enää voi…

    Vastaa

Vastaa