Mikä lie, kiukkuvaihe

Mitäs niitä trauman vaiheta onkaan, shokki, viha, hyväksyminen etc… Järjestystä en kyllä muista. Tänään on ollut semmoinen kunnon äkämökö päivä. Koko syöpä on ottanut päähän niin hemmetisti.

Tai no, syövän lieveilmiöt, kuten kalju. Vitutti laittaa huivia päähän vain siksi, että säästyn tuijotuksilta. Tuijottaa ne muutenkin, joten mitä väliä. Silti mä vaan kiltisti peitän kaljuni, kun lähden kauppaan. Peruukkia ei huvita käyttää, ehkä jos tulis joku ”tilaisuus” niin sen vois vetäistä päähän. Jotenkin tyhmää tämmöinen.

Inhottaa koko syövästä puhuminen ja vaahtoaminen, inhottaa väsymys, koska se johtuu syövästä. Inhottaa tippa perjantaina ja Xelodan aloitus. Inhottaa se, että 15 päivän piikit maksaa 104€. Inhottaa keuhkoveritulppa. Inhottaa kaikki. Tänään ei ole itkettänyt, tänään on kiukuttanut.

Kaikki tunteet on pakko sallia itselle, siitä ei pääse mihinkään ja on vaan yritettävä tehdä elämästä siedettävää tämän kaiken paskan keskellä. Perjantain tipasta ajattelen innokkaasti, että se on viimeinen taxo-tippa ja nyt ollaan tippojen puolivälissä. Kai se on jotain itsepetosta, vituttaa tulevat kaksi viikkoa.

Nyt jos sais oikeen kunnon rasvaa tirisevän pizzan olisin onnellinen. Syön porkkanaa.

– Posted using BlogPress from my iPad

Vastaa