Miks ei vois olla semmonen normityyppi?

Pakkasaamun labrareissulta muutama, tärisevin, kylmin käsin otettu kuva. Kaunista, mutta niin pirun kylmää.
IMG_4810

IMG_4807

Eilen tulla tupsahti postiluukusta syöpäpolilta loppulausunto tästä menneestä seitsemästä kuukaudesta. Eipä siinä juurikaan mitää sen ihmeellistä ollut, paitsi että syöpäni sai ihan uuden nimen. Tähän asti on puhuttu vain duktaalisesta rintasyövästä, jolla on epämääräinen historia. Mutta, mutta…. nyt se on metaplastinen rintasyöpä. Menin ja googletin. Ensin tuli ahdistus ja itku ja sitten pääsi nauru. Kyseessä on erittäin HARVINAINEN rintasyöpä. Ei mikään helppo homma, kuten ei mikään triplanegatiivinen, tai rintasyöpä yleensäkään. En edes alkanut tutkimaan amerikkalaisia nettisivuja tämän laatuisen syövän ennusteista, ei ne olisi mitään hyvää luvanneet kuitenkaan. Lohtua toi lause, että syövän uusiutuminen on aika pitkälle kiinni siitä minkä kokoinen kasvain oli eli miten pienempi, sen parempi. Ja kun tuo oma pirulainen oli vain 1,7cm niin voinen olla huoleti ja kun kaikki saatiin pois ja vartija oli puhdas, niin mitäpä tässä huolestumaan. Nyt on aika elää ja nauttia elämästä.

Se mikä pisti naurattamaan, oli tämä ”erittäin harvinainen”. Mä kun tunnun näitä harvinaisia diagnooseja keräilevän. 27-vuotta sitten sairastuin harvinaiseen vaskuliittiin, wegenerin granulomatoosiin, ja olen vielä harvinaisista harvinainen, kun sairastuin siihen lapsena, kun siihen yleensä sairastutaan vasta joskus keski-iän tietämillä. Ja nyt sitten tämä harvinainen muoto rintasyövästä. Onpahan ainakin syytä juhlia harvinaisten sairauksen päivää helmikuun lopussa.

Eräs tuttavani totesi Facebookissa, että eikö ois parempi kerätä vaikka muumimukeja 😀 No kuka kerää mitäkin, minä näköjään harvinaisia diagnooseja 😀

Sitten asiasta ihan kukkaruukkuun… Olen tässä kärsinyt vierotusoireista. Ei, kyseessä ei ole mistään lääkeaineesta vierottautuminen, vaan oma rakas iPhone lähti eilen huoltoon. AAAAARRRRRGGGGGHHHHH! Mie romahan! Heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin mikrofooneissa olevan häröä, kun ihmiset valittelivat, ettei mun ääneni kuulu ja kun aloin käyttämään hands free-kuulokkeita kaikki oli ok. Nyt vihdoin sain aikaiseksi viedä sen liikkeeseen ja huoltoon.

Jo ennen puhelimen viemistä, mietin, että mitenköhän on, mahdanko saada jonkun rimpulan lainaluuriksi, vai olenko ilman luuria. No, poika pakkasin mun luurin huoltopussukkaan ja kertoi asian olevan kunnossa. Kun kerroin, että eipä ole varapuhelinta oli asiakaspalvelija aidon yllättynyt, ettei ole varaluuria. No ei ole, eikä varsinkaan sellaista johon iPhone vitosen minimaalinen sim-kortti käy. Ehdotti adapterin ostoa, että kävisi muihinkin puhelinmalleihin, no mutta kun ei ole minkäänlaista puhelinta tässä huushuollissa, joten ei adapterin käyttö paljoa auta.

Olin jo katsellut valmiiksi edukasta varaluuria ja niinpä sitten ostin Samsungin s4 mini puhelimen itselleni varaluuriksi. Eilinen ilta menikin sitten kiroillessa androidin ja iPhonen eroja. Kyllä tuon luurin kanssa nyt jotenkin olen jo sinuksi päässyt, mutta paljon on vielä opittavaa. Onneksi tuo Nörtti on vannoutunut android-luurin käyttäjä niin tekninentuki on lähellä. Vielä kun siihen saisi muistikortilla lisää muistia, niin homma alkaisi olemaan ok. Ei tuo kahdeksan gigaa riitä mulla yhtään mihinkään, olkootkin varaluuri.

Onneksi iPhone tulee kotiin muutaman viikon päästä.

Vastaa