Muistoja ja musiikkia

Aina välillä jostain mielen syövereistä tupsahtaa muisto menneiltä kuukausilta mieleen. Yleesä se on joku hieman surusävytteinen, toisinaan joku ihan mahtava onnenpilkahdus vaikeiden aikojen keskellä. Aika usein sen laukaisee joku tuoksu tai jonkun ruuan näkeminen, silloin se yleensä on huono ja tulee mieleen huonot olot tippojen aikaan.

Niin hassulta kuin se kuullostaa, niin lakanoiden vaihto on mulle kohtalaisen ahdistava kokemus yhä edelleen. Enkä tällä nyt viittaa siihen, että en oikeen jaksa innostua tuost siivoamisesta muutenkaan… Meillä pyritään vaihtamaan lakanat kerran viikossa, yleensä lauantaisin. Samalla kaavalla mentiin myös syöpäaikana ja tuo oli aina koitelemuksista suurin. Jo yhden pussilakanan ottaminen pois peiton päältä vei kaikki voimat ja piti istua huilaamaan. Tällä kaavalla mentiin koko homma läpi. Toki mulla oli Nörtti auttamassa, mutta koville se otti.

Tuulettamisen jälkeen vuorossa oli se seuraava ponnistus, eli lakanoiden laittaminen peittojen päälle. Yleensä tämä muistui mieleen siinä vaiheessa, kun Nörtti oli lähtenyt saunavuorolle ja mä olin käynyt suihkussa. Siinä sitten väänsin lakanoita peittoihin, huohotin hengästyneenä ja itkin uupumusta. Kädet ei nousseet ja peitot tuntuivat painavilta. Monena lauantai-iltana istuin sängynpäädyssä olevalla rahilla, olin ihan poikki, itkin ja tuijotin jotain musiikkikanavaa. Mä en oo ollenkaan varma, että mikä kanava se oli, mutta siellä pyöri aika usein samat videot tuohon aikaan. Muutamana lauantaina oli sama video pysäyttänyt itkun ja olin vaan jäänyt tuijottamaan sitä. Huomasin siitä tulevan hyvän olon.

Siitä kai se sitten lähti ja sittemmin se lähti ihan lapasesta! Hitaasti, mutta varmasti aloin etsiä enemmän ja enemmän bändin musiikkia ja lopulta sitä tuli kuunneltua ihan koko ajan. Toki olin bändistä tiennyt aikaisemminkin, mutta en ollut mitenkään suuresti sen musiikkiin tutustunut, biisejä olin kyllä kuullut. En olisi uskonut, että tämmöinen ”vanha akka” vielä hurahtaa johonkin näin totaalisesti, mutta näin siinä sitten kävi.

Sain sitten houkuteltua Nörtin tuonne Helsingin konserttiin ja se nyt meni miten meni. Bygones. Tuolloin Nörtti totesi, että: ”Sähän tästä tykkäät enemmän.” Meillä on aika jännä tämä perheen yhteinen musiikkimaku. Mä en voi sietää trancea, technoa tai muuta vastaavaa ja Nörtti kun koodaa raivolla, kuuntelee hän just tuollaista musiikkia! Konsertit meillä on menty sillä periaatteella, että yleensä toinen tykkää enemmän ja toinen tulee mukaan, näin esim. Rolling Stonesin ja AC/DCn keikoilla. Tosin mä sitten tykästyin AsseDasseen enemmän, kun livenä kuulin.

Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että meidän perhe Pienpeto fanittaa kokonaisuudessaan Thirty Seconds to Marsia. Nörttikin on kovasti lämmennyt bändille ja varsinkin Love, Lust, Faith + Dreams albumille. Hauskaa, että kerrankin on bändi, jota molemmat lähtee kuuntelemaan mielellään, eikä tarvitse miettiä, että nautiikohan tuo toinen tästä konsertista yhtään.

Pakko kyllä myöntää, että ihan puun takaa tuli tuo, että Nörtti osti liput Tallinnan keikalle. Nyt on koko reissu varattuna, matkoja myöden, joten ei muuta kuin tuskallisen pitkää odottamista tiedossa. Toivottavasti tuo olisi sellainen dream come true reissu.

Vielä enemmän se olisi sellainen jos… No, aina voi haaveilla! Echelon and proud of it.

Niin ja hyviä vinkkejä Tallinnaan saa antaa. Siellä kun oon tosiaan viimeksi viime vuosituhannella käynyt…

5 kommenttia


    1. Echelon = Thirty Seconds to Mars fani 😀

      En mäkään tota vielä muutama kuukausi sitten tiennyt ja sitten musta tuli sellainen.

      Vastaa

    1. Oijoi, nyt pistit pahan. Hurricane on ehdottomasti mun lemppari. Kokonaisuudessaan niiden Love, Lust, Faith +Dreams levy on hyvä. This Is War, Alibi, Kings & Queens, Search & Distroy, Valhalla ja Capricorn… Muutamia mainitakseni.

      Vastaa

Vastaa