Niitä omia muistoja

Tässä niitä omia lempihetkiä Pariisista. Kynttelikkö Versaillesista. Hetkiä nekropoliksella Oscarin ja Jimin seurassa. Sain kuin sainkin jätettyä viemiset molemmille miehille. Jimin haudalla oli päivää ennen kuoleman vuosipäivää. Aina se on vaan yhtä sykähdyttävä hetki olla tuon haudan luona… Rest well Mr. Mojo Rising. Pariisin hautausmailla voisin viettää aikaa päiväkausia. Tutkia patsaita, etsiä kuvattavia asioita, kurkistella pikkukappeleihin, joista toiset on unohdettu jo vuosia sitten, rukoustuolit ovat lahonneet paikoilleen, toisissa on vuosia vanhoja kukkia sellofaaniin käärittyinä, ehkä viimeinen muistelija on ne tuonut sinne, yhdessä kappelissa on ajan ja homeen kuluttama violette lapsen mekko, vanhemmat sen tytön kuoltua sinne ovat vieneet. Jotkut muistavat, toiset unohtavat.

Keskenkasvuisen seikkailua Albert Kahnin museon puutarhan japanilaisessa osassa. Puron yli oli kiva hyppelehtiä kiviä myöden. Puutarha oli paratiisi, vilkas tie kulki aivan vieressä, mutta puutarhassa vallitsi täydellinen rauha! Versaillesissa tuli nautittua ensimmäiset macaronit Angelinan kahvilassa, samalla syötiin lounas ja Keskenkasvuinen ihastui parmesaniin!

Paris, mon amour!

IMG_0550

IMG_0561

IMG_0556

IMG_0558

IMG_0557

IMG_0552

IMG_0554

IMG_0551

IMG_0549

IMG_0548

Vastaa