Nukkuminen, so last season

Eilen illalla iloitsin hiljaa mielessäni, että on tässä tullut nukuttua jokunen yö ihan siedettävästi. Tuo siedettävästi tarkoittaa mun kohdalla 4-5,5 tunnin unia muutamalla heräämisellä. Syksy ja säryt ei oikeen ole hyvä yhdistelmä hyvän unen kannalta. No tuli sitten tuolla ajattelulla noiduttua tää yö. Puolilta öin nukahdin ja kolmelta heräsin ja 45 minuuttia sängyssä pyörittyäni totesin, että eipä se uni enää tule.

Ehkä vähän jännittää Nörtin puolesta tää päivä. Nörtillä on edessä päiväkirurginen toimenpide, spinaalipuudutuksessa. Mulle on spinaalipuudutus tehty monen monta kertaa, joten sinällään tiedän miten homma toimii, mutta aina se toisen puolesta huolestuttaa. Hyvin se menee ja saadaan ”kauneusleikkaus” suoritettua. Pääsen leikkimään lääkärihoitajaa, kun joutuupi tuo Nörtti-rakas ottamaan viikon, kaksi hieman hissukseen. Toivottavasti olisi nopea ja mahdollisimman kivuton toipuminen. Tikkejä ei pitäisi olla tulossa kuin muutama, joten mistään isosta jutusta ei ole kyse.

IMG_8147

Töissä käyn edelleen, tai työkokeilussa. Itse puhun töissä käymisestä, on jotenkin helpompaa. Vähän alkaa tympimään nää ”Ai sä vaan kokeilet ja jos ei huvita, niin anti olla?” kommentit kun tulee puhe työkokeilusta. Just niin, kaikki syystä tai toisesta työttömät on lusmuilevia laiskimuksia. On tänne blogiinkin pitänyt kirjoitella jo aikaisemmin, mutta niin ne päivät vaan menee ja kun ensin touhuaa töissä sen viisi tuntia, niin kotona sitä mieluusti istahtaa ja ottaa käsityön käteen ja nollaa ajatukset niin ja sitten se alkaakin olemaan iltahommien aika, eväiden tekoa seuraavalle päivälle, kissojen kanssa touhuamista, siivotakin pitää ja pyykkiä pestä ja hupsista, kello olis nukkumaanmenoaika ja blogi on taas päivittämättä. Yritän kyllä ryhdistäytyä tämänkin osalta.

Ilmat on viilenneet ja talvi on ihan nurkilla. Mun haave on, että lumet tulis niin, että pysyisivät samantien, eikä tulis mitään loskakelejä eikä mitään kauhean liukkaita kelejä. Talvi kerralla, niin olis hyvä. Muutenkin kun on väsynyt olo, kiitos alhaisen Hbn niin pimeä ja synkkä vuodenaika ei oloa ainakaan helpota. Töissä olen kantanut varastosta talvivaatteita rekkeihin ja vienyt välikausitakkeja varastoon tai laittanut eteenpäin kiertoon. Lasten talvivaatteita meillä on ihan mahdottomasti, kun ensimmäisten pakkasöiden jälkeen vanhemmat heräsivät kokeilemaan mahtuuko viime vuotiset vaatteet muksuille ja kun eivät mahdu ovat niitä tuoneet meille! Olis ostajan markkinat, tulkaa hakemaan sopivat pois 🙂

IMG_8153

Mä yritän saada tuolla tavaraa liikkumaan mahdollisimman paljon ja olenkin alkanut tekemään ”houkutus” päytää, joka on vastassa, kun ovesta astuu puotiin. Laittelen siihen aina jotain pientä kivaa esille ja hyvin siitä on tavaraa lähtenyt. Viimeksi oli enkelisommitelma ja viime perjantaina, kun oli hiljaisempaa laittelin esille kynttilänjalkoja, josko joku innostuisi polttelemaan kynttilöitä. Kohtahan sitä saa alkaa miettimään jo joulujuttujakin. Isot kaupat ovat jo viritelleet joulusia juttua myyntiin. Meilläkin niitä on varastossa, mutta en kyllä ihan vielä niitä laittelisi, jos vaikka odottelisi oikeasti tuonne marraskuun puolenvälin tietämille. Näin, ei ehkä ihan hirveästi joulusta innostuvana ihmisenä kun en niitä viitsisi työkseni kuukausitolkulla katsella. Pitäis muuten ehkä tehdä muutama joulukorttimalli ihan vaan vinkiksi tuonne töihin.

OriginalPhoto-466325118.218974

Kirppis on avoinna tiistaista lauantaihin, mä käyn siivoamassa kirppiksen aina maanantaisin, kun se on suljettu. Silloin saa touhuta kaikessa rauhassa, pyyhkiä pölyjä, imuroida, luututa lattioita, eikä tarvitse hommaa jättää kesken kun asiakkaita tulee. Meidän imuri on aika sympaattinen tyyppi ja aina hymyilevänä, vaikka itseä ei aina naurattaisikaan, niin toinen on aina tyytyväinen 🙂 Aina kun haen imurin varastota tervehdin sitä toteamalla ”Moikka NuuNuu :)” tuo vaan on niin saman värinen kuin Teletappien imuri.

OriginalPhoto-466325161.542334

Muuten tuo kirpparilla työskentely on ihan kivaa, mutta se nostelu, jota tuolla tulee väkisin tehtyä ei kyllä tee hyvää. Muutenkin kun kroppa on mitä on, niin kyllä sen huomaa, että tänä syksynä on ollut enemmän kipuja ja särkyjä ja kun niihin ei mun kohdalla ole mitään lääkettä, niin melkoista noidankehää tässä kierretään. Reumalääkäristä on turha edes haaveilla, reumahoitajalle sain sentään ajan, en ole alan ihmistä nähnyt varmaan kahdeksaan vuoteen, joten josko tässä välissä olis joku ”kikka kolmonen” kehitetty tai jotain uutta troppia tai edes jotain apua. Eihän sitä voi ajatella, että ihmistä särkee 24/7 tai miks ei voi, niinhän tässä on menty kohta 10 vuotta. Eilen vein työkaverin kanssa 7 säkkiä vaatetta kierrätykseen, josta niitä jaetaan apua tarvitseville ja sen nostelu-urakan jälkeen totesin, että nyt saa hetkeksi riittää tämä homma. Sen verran on niveliä tässä männä viikkojen aikana rasitettu, että pakko antaa kropan huilata.

Mutta on tuo homma ihan mahtavaa, varsinkin kun saa aikaiseksi työvoiton, kuten eilen kun myin kuukausia kirpparia tukkineen kuntopyörän pois, eikä asiakas edes alkanut tinkaamaan hinnasta! Ihan mahtavaa!

XOXO
Tanjanimmari

Vastaa