Omahyväinen(kö)?

Onko se paha asia, että on tyytyväinen itseensä ja tekemisiinsä? Nykyään se taita olla niin. Jos toteat, että hyvin meni, olet omahyväinen ihminen, joka harrastaa itsekehua. Näinhän ei saa tehdä. Miksi? Miksi ei saa olla tyytyväinen tekemisiinsä?

Onko aina pakko todeta ”no tää on nyt vaan tällainen”, ”ei tää nyt oo oikeen mitään”, ”katotaan nyt tuleeko tästä mitään”. Koulussa joudutaan harrastamaan paljon itsearviointia ja mä en todellakaan aio tuijotella varpaitani ja mutista jotain, ”no, kai se meni ihan kivasti” Jos mä olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut aikaan, niin osaan kyllä sanoa sen ja jos on jotain missä jumitti tai jotain mikä tuntui vaikealta, osaan myös sanoa sen. Miksi tekisin huonoa, kun pystyn tekemään hyvää. Ei mulle tuota ongelmia todeta näyttökeskustelussa, että kyllä tää mun työ on kolmosen arvoinen. Sen verran paljon arvostan omaa tekemistäni, etten vähättelemään ala.

Suomalaisten pitäisi oppia arvostamaan enemmän itseään, eikä vaan vaipua sinne ”tää ny on vähä tämmönen”-massaan. Nousisi itsetunto kohisemalla! Eikä toisiin kannata itseään vertailla, vaan olla ihan reilusti oma itsensä. Kaikki tunteet kehiin vaan. Jos ne patoaa sisälleen, ei tule kuin huono olo itselle.

Elämä on aivan liian lyhyt ja kallisarvoinen tuhlattavaksi turhaan murehtimiseen ja itsensä alentamiseen. Rinta rottingilla eteenpäin ja pää pystyssä!

Päivän positiiviisuus, tuo minun rakas Nörtti.
2014-03-08 18.19.57

1 kommentti


  1. Oon ihan samaa mieltä! Jos opittaisiin olemaan ylpeitä omasta työstä ja omista saavutuksista, voitaisiin olla iloisia myös muiden onnistumisista, eikä ehkä myöskään tarvitsisi jatkuvasti potea tätä meidän kansallistautia, kateutta. Ihan järkyttävää, että ylpeys omasta onnistumisesta leimataan ylimieliseksi tai omahyväiseksi.

    Vastaa

Vastaa