Otat vaan kynän käteen ja alat piirtää

IMG_6676


Yippee-ki-yay motherfucker! Perjantait ahdistaa aina huhtikuun alkuun asti, silloin koulussa on esitystekniikkaa eli piirtämistä. Tarkoitus on piirtää täydellisen yhdennäköistä malliesineistä. Eihän tuo minulta onnistu, en ikinä ole osannut piirtää. Ehkä ajan kanssa saatan saada jotain etäisesti muistuttavaa aikaan, mutta kun tuolla pitää tehdä muutakin kuin tuhertaa yhden esineen parissa koko jakso.

Se, että mua muka tsempataan toteamalla, että siinä sulla on esine edessä, otat vaan kynän käteen ja alat piirtää sitä ei auta asiaa ollenkaan, pahentaa vain. Myös se, että meille esitellään mitä muut ovat aikaisemmin piirtäneet, esimerkiksi timanttikoruja etc. ei helpota. Jos kerran jokainen osaa piirtää, niin tuolla logiikalla myös jokainen osaa laulaa ja on siis valmis vaikka Kansallisopperan lavalle… No, tavoitteeni tuolta kurssilta on saada edes rimaa hipoen suoritusmerkintä, jos numero tulee niin ihan ykkönenkin riittää! Onneksi tähän jaksoon sattuu niin hiihtoloma ja pitkäperjantai, onpahan pari perjantaita vähemmän.

IMG_6669


Syyslomasta asti mua kiusannut flunssa alkaa (ehkä) olemaan vihdoin häviöllä. Olin jo ihan varma, että natsi-ystäväni Herr Wegener on tulossa kylään, mutta verikokeet onneki näyttivät ettei näin ole. Jesh! Kohta on muuten ensimmäinen vuosi takana ilman mitään wege-lääkitystä. Ai juu nyt voisi joku alkaa nipottamaan siitä, että köytän edelleen vanhaa nimeä sairaudelleni… sillä on nykyään joku LOL WTF OMG ROLF tms. lyhenne ja pidempi nimi on vielä kammottavampi sanahirviö kuin wegenerin granulomatoosi. Kiiski Vastarantana aion käyttää jatkossakin wege nimitystä kun taudistani puhun.

Huomenna on taas uusi kierros verikokeita ja tän kuun lopussa menen kuulemaan ihan lääkärin luokse tuloksia niistä. Ottavat vähäne enemmän kaikkea ja jotain uuttakin. Toivottavasti kaikki on edelleen mainiosti, ei tarvitse olla täydellisesti, kunhan on sopivan hyvin. Kroppa krenkkaa aina jostain ja jatkuvastihan minua kolottaa ja särkee, pitää vaan tyrkkiä ne taka-alalle ja painella eteenpäin elämässä, näyttää kivuille närhen munat ja todeta, että se olen muuten minä, joka tätä elämääni elä, etkä sinä tauti pirulainen!

IMG_6666


Se on muuten pakko todeta, että vaikka edelleenkin nukun miten sattuu, niin se, että kouluun mennessä ei ole enää säkkipimeää ja kun palailen kotiin on myöskin jo suht valoisaa, tekee ihmeitä. Tosin kevätväsymystäkin on ilmassa, mutta valon määrän lisääntyminen on aivan uskomattoman ihana fiilis.

Pariisin reissukin lähenee, talviloma viikolla pitää laittaa tilaukseen metroliput ja ranskalainen sim-kortti puhelimeen. Nyt kun tietää miten homma toimii, niin pystyy someilemaan heti alusta lähtien, viimeksi oli pieniä käynnistysvaikeuksia. Mitään sen suurempia hankintoja ei tätä reissua silmällä pitäen ole tarkoitus tehdä, viimeksihän piti hommata Keskenkasvuiselle oma matkalaukku ja miettiä tuota matka-apteekkia lapsen kannalta. Ainoa mitä pitää hankkia on vakuumipusseja. Olen sen verran tyyny-natsi, että en saa kunnolla nukuttua muuta kuin oman jättityynyni kanssa, joten ajattelin sellaisen pakata tuollaiseen vakuumipussiin.

Matkabudjettikin pitäisi laatia, lähinnä nyt ensin metsästää tieto siitä mitä mihinkin museoon sisäänpääsy maksaa. Jotain kivaa olisi mukava itselle tuoda, haavena olisi piirrättää Nörtistä ja miusta yhteinen muotokuva Montmartrella. Nyt siellä ehkä saatta jopa olla sen verran väljää, että ehtii seuraamaan kuka siellä piirtää itseä miellyttävällä tyylillä. Tiedä sitten mitä tuollainen lysti maksaa, se jää nähtäväksi..

Tänään pitäis piirrellä mallikuva tulevasta valaisimesta. Kyllä, sekin kuuluu opiskeluun, että suunnitellaan ja toteutetaan valasin. Joudutaan vielä itse leikkimään sähkömiestä ledivalojen ja niiden toimimaan saamisen kanssa. Hiukkasen hirvittää. Mää oon taidekehystäjä, enkä mikään sähkömies! Idea on, mahdollinen puuseppä on jo nakitettu tekemään oikean kokoiset vitriinilistat mulle ja loppu jääkin sitten itselle. Tänään piirustusten teon ohella taidan laitella glitteriä ruusuihin!

Ta-ta-for-now!

3 kommenttia


  1. Hei! ajattelin vihdoin ja viimein kommentoida vaikka blogejasi olen vuosia jo lukenut. Fibroa googletellessa taisin ensi kerran blogisi löytää.
    Onpa aika ikävästi sanottu tuo tsemppaus. Itse opiskelin amk:ssa tekstiilipuolella ja meillä oli pakollisena myös kaikenlaista piirtämistä mallista yms. Opettaja oli onneksi tosi ihana ja kannustava kun itse hoin etten osaa piirtää. Hän sanoi että jokainen osaa piirtää tavallaan ja kaikista ei tarvitse tulla taiteilijoita. Hän käski aloitta vaikka pienestä yksityiskohdasta tai vain suurista linjoista. Täytyi vain aloittaa piirtämällä viiva ja yrittää hahmottaa mihin toinen viiva mallissa yhtyy. Paperia maailmassa riittää ja piirrä vaikka näitä kahta viivaa niin kauan kunnes olet tyytyväinen 😀 Toiset ovat luonnonlahjakkuuksia ja toiset joutuvat opettelemaan käden ja silmien yhteistyötä ihan alkeista alkaen. Hän käski myös ajatella ennen jokaisen tunnin alkua ”minä osaan ja opin”. Näillä opeilla ja ajatuksilla pääsin pikkuhiljaa eroon piirtämisen ja valkoisen paperin kammostani.

    Vastaa

    1. Totuushan on se, että ihan varmasti tuo piirtäminen onnistuisi, mutta se vaatii aikaa ja sitä on kuitenkin kohtalaisen rajallisesti. Sitten kun joku homma alkaa sujumaan, niin sitten ei ole ongelmia, mutta vielä ainakaan ei tätä vaihetta ole löytynyt. Kyllä se varmaankin tästä vielä suttaantuu. Kiitos tsemppauksesta! 🙂

      Vastaa

      1. Unettomuus on ihan kauheaa, luulisi meikäläisenkin olevan tottunut siihen, kun vuosia on nukkunut huonosti, mutta aina se vaan on yhtä kurjaa. Sitten vielä tuo koulun kakofonia, niin välillä tuntuu, että pää leviää justiinsa. Onneksi on kuulokkeet, niin voi hetkeksi kadota happy placeen!

        Vastaa

Vastaa