Päivä Pääkaupingissa

Maanantaina tupsahti postiluukusta se maksusitoumus peruukkia varten ja sain erääseen Helsinkiläiseen liikkeeseen ajan tiistaille. Peruukkien sovittelu oli ihan jännää puuhaa, miten paljon eri hiustyylit muuttavatkaan ihmistä. Myyjä oli kovasti sitä mieltä, että lyhyt malli olisi minulle se paras, minä taas halusin vähän pidempää. Ovathan ne pitkät peruukit aika arvokkaita, mutta jotenkin tuntui, että tuolla myyjä tiesi asiakasta paremmin.

Polkkatukkaa kokeilin, se oli ihan kiva, mutta sai minut näyttämään liikaa yhdeltä tädeistäni, joten en kelpuuttanut sitä. Lopulta myyjätär keksi, ett kyllä tuolla varastossa taitaa olla sellanen vähän pidempi malli, joka on hoeman edullisempi. Kunnon pitkät kuontalot kun kustantavat lähemm
500€! Luulin oikeasti, että tuo mun 369€ maksusitoumus riittäisi vaikka mihin, tosin toisessa liikkeessä olisin saanut silläkin rahalla pidemmät hiuket, mutta liike on kuukauden suljettuna lomien takia ja luultavasti olen kuukauden päästä jo kalju…

En tiedä onko tuo malli nyt joku ikivanha vai joku halppis, mutta se miellytti silmää heti. On vähän pidempi, kivan värinen ja tuntuu hyvältä päässä. Sen voi siltaista ponnarille tai vaiika pienelle löysälle nutturalle. Sopi budjettiin, joten tyytyväisenä löhdin kotiin.

Saanko esitellä, mun pertsa!

Keskenkasvuisen toive oli päästä sinne, missä on dinosauruksia ja se kaksipäinen vasikka. ”Siis Korkeasaareen…ei kun siis Luonnontieteelliseen museoon!” pähkäilin minä 🙂 Dinosaurukset, vasikka ja paljon muuta käytiin katselemassa ja aina se vasikka vaan jaksaa kummastuttaa ja herärtää kysymyksiä. Mä tylkään kovasti tuosta dinosaurussalin valaistuksesta.

Nälkähän sitä reissatessa tulee ja Chico’s pelasti jälleen kerran nälkäiset matkailijat. Sipulirenkaita ja hampurilaisia. Itse söin hawaiilaisen hapurilaisen, jossa oli pitkään kypsynyttä possunkylkeä. Se suorastaan suli suuhun, äärimmäisen herkullista. Ei mitään parasta syöpäläisen ruokaa, mutta on sitä nautittava joskus, jotain ei ehkä ihan niin terveellistä…Nörtti popsi kmen burgerin combon.

Jäkipalalle eli peräruualle, mentiin sitten Nörtin nuoruusmaisemiin, Kauklahteen, Halmeen leipomon kahvilaan. Ei ole kerran eikä kaksi kun Nörtti on kaipaillut Halmeen kermamunkkeja, niitä kuulemma lukioaikana popsittiin urakalla. No, eilen sitten mentiin sinne. Mä söin aivan taivaallisen mansikkaleivoksen, joka esanssien sijaan maistui oikealle mansikalle, Keskenkasvuinen söi berliininmunkin, makuina pinkki ja munkki, neidin mukaan. Nörtti sai sen kaipaamansa kermamunkin ja kuulemma oli hyvää!

Piipahdimme myös Glimsin talomuseossa, ihan uusi tuttavuus mulle. Mukavan pieni ja rauhallnen paikka.

Reippaita kun oltiin, mentiin vielä Korkeasaareen. Kissalaakson ensimmäisen häkin luona puhelimeni päätti, että nyt riittää kuvaaminen, ja akku lopahti. Kuvia ei siis eläintarhasta ole. Isot kissat lötköttelivät laiskoina, samoin karhut, oikeastaan kaikilla eläimillä oli lepoaika menossa. Pikku-apinat olivat vilkkaita ja edelleen keisaritamariinit ovat mut ehdottomia suosikkeja.

Jälleen kerran totean sen, minkä lähestulkoon joka kerta: On se niin jumalattoman vaikeaa vanhemmille komentaa lapisaan, että lintuja ei jahdata (sitten itketään iltapuluissa, että hanhet käy päälle! Ihan oikein!!), myöskin se, että sulkia ei saa kerätä, eikä eläimiä ruokkia tuntuu olevan niin jumalattoman vaikeaa tajuta meille aikuisille. Siellä sitä näytettiin itse mallia, että anna sitä leipää näin, tai heitä ruokaa noin… Lapset kulkivay sulat kourissa ja sitten ne sormet menivät suuhun… Tervetuloa salmonella! Aina vaan suututtaa tuo piittaamattomuus.

Tänään piti tulla vieraita. Tyhmä enterorokko estää sen. Tai ei rokko sinänsä vaan minä, joka en uskalla ottaa mitään riskiä minkään suhteen, kun hoidot alkavat ylihuomenna. Huomenna tulee kylläkin vieraita ja luvassa saattaapi olla aika hauska päivä…

– Posted using BlogPress from my iPad

Vastaa