Paperin repiminen on terapeuttista!

Bunnies_Do_Scream_by_MisterIngo

Kaksi koulupäivää takana ja mie oon ihan kypsä! Nukun luokattoman huonosti ja nousen aikaisin ehtiäkseni 6:50 bussiin. Köröttelen koululle ollakseni siellä 8:15. Keitän kahvit ja juon ne, samalla miettien mitä tekisin. Eilinen päivä meni ihan haahuillessa, tänään sentään sain jotain aikaiseksi.

Mua vaan ahdistaa olla fyysisesti koulussa. Se mikä ennen tuntui ommimalta on nyt jotain ihan vierasta. On sellainen, kuka ei kuulu joukkoon olo. Eilen tuntui, että olin tupsahtanut keskelle teinihelvettiä, kun meidän luokassa oli vielä jotain ihan umpivieraita tyyppejä. Oli kauhea melske ja meteli, alkoi ahdistamaan. Pelkkä melukin väsyttää!

Tänään muistelin miten listaleikkuri toimii ja miten vitriinilistat kasataan vitriinin kehikoksi. Hyvinhän se meni. Se ei olekaan ongelma, saan aikaiseksi vaikka mitä. Tänäänkin tosiaan sain tehtyä opinnäytetyön vitriiniosat paperointia vaille valmiiksi, sain leikattua niihin taustapahvit ja ehdin jopa paperoida toisen taustoista. Lueskelin vanhoja 50-60-lukujen lehtiä ja revin niiden sivuja silpuksi, se se vasta onkin terapeuttista, ihanan aivotonta toimintaa. Ehkäpä tämä tästä. Saisi edes nukuttua kunnolla. No, sittenhän sitä nukkuu kun on tarpeeksi väsynyt.

Tänään ahdisti myös jo heti aamusta silmille hypännyt uutisointi kaisainvälisestä syöpäpäivästä. Kivasti nuo iltapulut syyllistävät syöpään sairastuneita toitottamalla mitä tekemällä/välttämällä/syömällä/syömättä jättämisellä voi välttää syöpään sairastumisen. Eli koska olet laiska, liikkumaton, väärin syövä nahjus, olet oikeutettu syöpääsi, siitäs sait, huono ihminen. Itse en siihen usko, mutta kova tarve on vaan alleviivata, että kun syö terveellisesti, liikkuu paljon eikä käytä alkoholia eikä tupakoi elää lähestulkoon ikuisesti. Ei mulla ole tarvetta juhlistaa syöpäpäivää, ei heilutella syöpäkorttia etujen toivossa, eikä muutenkaan kerjätä sääliä syövän varjolla. Haluan vain elää, olla onnellinen ja tehdä asioita jotka tuntuvat hyvältä.

Täten ilmoitan myös, että en aio juhlistaa harvinaisten sairauksien päivää tämän kuun lopussa mitenkään. Vietän harvinaisten sairauksieni kanssa jokaisen päivän, joten se riittäköön. Kohta me ollaan kun amerikassa, että joka päivä on joku kissanristiäispäivä, täysiä turhakkeita sanon minä.

Juu, huono päivä on. Kiitos ja anteeksi, menen kutomaan sukkaa ja mutisemaan itsekseni.

Vastaa