Piikitellään

image

Olin omituinen lapsi. Aloin kiukuttelemaan, jos neuvolassa ei rokotettu tai otettu edes sormenpäästä verikoetta. Eli ei mulla ainakaan neulakammoa ollut.

Kun sitten 26-vuotta sitten sairastuin wegenerin granulomatoosiin sain olla neulatyynynä ihan riittävästi ilman mitään kammoa. Verikokeita otettiin melkein kuukausittain, joten piikittämiseen tottui. Leikkauksia on monen monta, joten kanylointikin on tuttua, sitä olen aina inhonnut, mutta ei mitään hysteeristä kammoa kuitenkaan.

Kun syöpä tuli kuvioihin alkoi varsinainen neulatyynyn elämä. Tippoja kolmen viikon välein, mikä tarkoittaa ihanaa kanylointia ja ennen tippoja verikokeet. Tippojen välissä, melkein joka kerta, olin sairaalassa ja ylläri, tipassa tai sitten sain antibiotteja tai verta. Melkein kaikki tipat laitettiin oikeaan käteen, koska alkuvaiheessa yritin varjella tuota leikattua puolta ja sehän tietää sen, että oikeassa kädessä alkavat muutenkin heikot suonet kulumaan ja menemään huonompaan kuntoon entisestään. Lopulta vaadittiin useampi pistos kanyloinnissa, ennen kuin löytyi suoni, joka toimisi.

Kun vielä sain ilokseni keuhkoveritulpan, jouduin aloittamaan Klexane-pistokset, kahdesti päivässä. Sitä on nyt jatkunut nelisen kuukautta ja nyt on pakko todeta, että vaikka en ole onnistunut neulakammoa kehittämään ovat kaikki pistosvälineet alkaneet inhottamaan ja tympimään. Ei huvittaisi tökkiä mustelmilla oleviin reisiin tai vatsaan enää yhtään Klexane piikkiä.

Nyt kun flunssa on päässä, muistuttelee mieli aina välillä, että tippojen aikana oltiin usein sairaalassa ja sinne en missään nimessä halua. En ole vielä saanut itseäni siihen vaiheeseen, että mieli uskoo tippojen olevan ohi, joten ihan niin suurta hätää ei ole, vaikka flunssaa pukkaisikin. Ei tarvitse siis tippaan joutumista pelätä.

Soittelin viime viikolla munuaispolille ja kyselin, mitä mieltä lääkärit ovat Klexane hoidot jatkumisesta, en saanut vastausta, joten yritän tänään soitella sinne uudestaan. Tänään jos saisin selvyyden tuohon tippakäteni kipuiluun. Siihen pääsi kanyyli kuivahtamaan kahdeksan viikkoa sitten ja se on siitä lähtien ollut kipeä, koko käsivarsi.

Seuraavat verikokeet ovat ensi viikolla, onneksi ne voidaan ottaa ainakin toistaiseksi toimivasta suonesta, tosin sytojen vuoksi sekin on kovettunut…

1 kommentti


  1. Se on kumma miten kauan kestää suonilla parantua. Viimekesäisen sairaalareissun ja 10 päivän tiputuksen jälkeen yksi eniten osumaa ottanut suoni oli kuukausikaupalla kipeä. Meni varmasti lähemmäs puoli vuotta ennen kuin tuntui normaalilta. O_o

    Toivottavasti pistely pian loppuu.

    Vastaa

Vastaa