Prepare for takeoff!

Joskos sitä nyt aloittelisi tätä matkakertomusta. Mietin pitkään miten tämän teen ja päätin, että en kertoile yhdestä päivästä kerrallaan, vaan kertoilen jokaisesta paikasta ja siinä sivussa muista päivien tapahtumista.

Pariin päivään ennen reissua mahtui niin pikkumiehen valokuvaamista studiolla ja myös fysioterapeutilla käynti. Selkä vihoitteli oikein urakalla ja näppärä fysioterapeuttini Heli avasi lukot ja antoi hieman akupunktiota. Olo oli varsin onnellinen ja kivuton. Valitettavasti se ilo ei sitten kestänytkään kuin hetken, kiitos äärimmäisen huonon hotellin sängyn ja niinpä tämä nainen mennä puuskutti pitkin Pariisia hirvittävän selkäkivun kanssa.

Miska oli sitä mieltä, että hän voisi lähteä myös mukaan! Mun sydäntä riipii aina kun pitää lähteä johonkin ja jättää mussukat ”yksin” tosin eivät nuo juurikaan yksin olleet, sillä ”mummu” (=äitini) piti Karvakamuista hyvän huolen ja Karvakamut pitivät huolen siitä, ettei ”mummu” juurikaan saa unta niinä öinä, jotka hän täällä meillä kissavahtina vietti. Sen verran hyvin on ”mummu” katteja hemmotellut, että meidän epäluuloinen arkaparka Myrtti menee reippaasti ”mummun” syliin ja antaa kammata ja kehrää niin mahdottomasti. Yleensä ei anna edes meidän ottaa syliin, ellei ole itse sylittelytuulella. Myös ujohko tyttelimme on niin ”mummun” kaveri, ettei mitään rajaa ja kehrää jo valmiiksi ennen kuin on edes silitystä ehtinyt saamaan!

Näitä kynsiä muuten ihailtiin Disneylandin kaupoissa. ”OMG, you have absolutely beautiful nails! I love them!!!” 😀 Olihan ne ihan kivat juu, jostain syystä (geeli vissiin hieman huonolaatuista, pitää ostaa uutta!) karisivat matkan varrella yksitellen pois ja kotiin tullessa oli jäljellä vain vasemman käden peukalon kynsi.

Reissu siis alkoi 26.6, kun saatiin laukut pakattua ja ajaa huristettiin Rantasipi Airport-hotelliin Vantaalle. Kymmenen pistettä siitä miten lapset otettiin huomioon tuolla hotellissa, tai siis ”tähtivieraat”. Respassa annettiin tehtäväkirjaa, ovikylttiä ja vielä sai valita ihan ikioman DVD-leffan. Leikkihuoneessa oli tarjolla pillimehuja, jos sattui leikin tiimellyksessä jano yllättää! Leikkihuonetta sitten käytettiinkin ihan kiitettävästi. Keskenkasvuisen mielestä parasta oli pomppia valtavaan tyynykasaan ja möyriä siellä!

Illemmalla otettiin matkalaukut ja hypättiin ilmaiseen lentokenttäbussiin ja käytiin viemässä laukut baggage droppiin. Samalla reissulla käytiin tsekkaamassa uusi bongausparveke ja katseltiin miten lentokoneita nousi ja laskeutui. Samalla siinä tuli hieman valistettua Keskenkasvuista seuraavan aamun lentoa varten. Oli meinaan eneimmäinen kerta Keskenkasvuisella lentokoneessa ja sen verran oli puheripulia havaittavissa, että hieman jänskätti.

Yö meni miten meni. Nörtti aloitti kuorsaamisen tavoillensa uskollisena melkein heti sänkyyn päästyään. Keskenkasvuinen vääsi ja käänsi ja möyhensi sängyssään ja välillä supatti, ettei saa unta, kun isi kuorsaa. Minä, no, valvoin suurimman osan yöstä, sillä sängyn vuoksi selkäkipu yltyi yltymistään ja jostain syystä havahduin jokaiseen Keskenkasvuisen inahdukseen. Onneksi oli aikainen herätys ja sen vuoksi lyhyt yö.

Keskenkasvuista olisi nukuttanut vielä kun kello joskus 4:30 soi. Silmät kirkastuivat kuitenkin välittömästi, kun ehdotin, että lähdettäisiin aamupalalle ja sitten suunnattaisiin sinne Pariisiin, josta päästäisiin autokyydillä Disneylandiin! Joten aamupalalle mars ja sitten vaan kohti lentokenttää ja turvatarkastusta. Eipä aikaakaan kun oltiin sitten odottelemassa oikealla portilla koneeseen pääsyä ja sitten ei oikeestaan enää mikään mennytkään kuin Strömsössä!

Se että lähtöportti muuttuu ei ole kovinkaan epätavallista, mutta se, että jopa Finnairin henkilökunta ihmettelee kadoksissa olevaa lentokonetta on. No, siinä sitten tiskin takana olevat ihmiset soittelivat korvat punaisina sinne sun tänne ja ihmettelivät, että missäköhän kone on, kun pitäisi alkaa lastaamaan ihmisiä koneeseen. Sitten alkoi boardin aikojen muuttumisleikki kuvaruuudussa… Kauhulla katselin, että ei jukoliste, meillä on auto kuljettajineen varattuna tiettyyn aikaan Charles De Gaullen-kentälle ja koneen lähtö näyttää viivästyvän…

Seuraavaksi alkoi paikanvaihtorumba. Eikä mennyt aikaakaan kun ”perhe Näätänen, perhe Näätänen ottaisitteko yhteyttä porilla olevaan henkilökuntaan!” Siinä sitten herrahenkilö rauhallisesti selvittää, että koska kone on vaihdettu pienempään joudutaan paikkoja järjestää uudelleen ja Keskenkasvuisen paikka pitää siirtää. No, ei muuten onnistu, me ollaan paikat varattu helmikuussa ja maksettu niistä silloin, että koko perhe istuu samalla rivillä ja ei 9-vuotiasta voi laittaa muusta perheestä erilleen, varsinkin kun on kyseessä ensimmäinen lentomatka ja kaikki jännittää. No, samaa siinä ehdoteltiin muillekin perheille… Hetken aikaa kun oli mennyt kuullutti tämä herrasmies, että ovat päättäneet, että vanha paikkajako ei ole enää voimassa, vaan ensin koneeseen pääsee businessluokassa matkustavat ja heidän jälkeensä lapsiperheet ja sitten vasta muut ja paikat saa jokainen valita itse. Eli lopulta istuttiin kaikki vierekkäin ja melkein oikeilla paikoilla. Mä tykkään istua ikkunapaikalla, mutta jostain syystä Keskenkasvuinen päätti vallata sen, että sai katsella ulos ja kyllä sitä ihmettelyä riittikin!

Koneessa kulutettiin aikaa niin piirtämällä, kuin risti-nollaa pelaamalla. Aamupalaksi saatiin aika eh…mielenkiintoiset sämpylät. Onneksi Keskenkasvuinen tykkäsi omastaan. Mun laktoositon vaihtoehto näytti aika pelottavalta, mutta olin urhea ja söin sen 🙂 Kartasta seurattiin missä ollaan menossa ja kuinka korkealla ollaan ja ihailtiin pilviä. Onneksi tuonne Pariisiin lentää suhteellisen nopeaan, joten kovinkaan suurta tylsistymistä ei ollut havaittavissa.

Kolmen tunnin lennon jälkeen sitä oltiin sitten turvallisesti Pariisissa. Laukkuja odotellessa yritettiin kurkkia tuloaulassa plakaattien kanssa liikuskelevia tyyppejä ja etsiä sitä, jolla on meidän nimi lapussa ja löytyihän meidän kuski ja peukut pystyyn sen merkiksi, että homma OK ja tulossa ollaan, kunhan saadaan laukut. Tuloaulassa kuski tervehti ja nappasi kärryt ja ohjasi meidät auton luo. Matkalla Disneylandiin Keskenkasvuinen sai katsella Alvinia ja Pikkuoravia (vaimikäsenniminyton) ja me aikuiset ihmeteltiin ihan järjetöntä liikennekaaosta vastaantulevien puolella. Oiskohan matka kestänyt perin 40 minuuttia tms. kun oltiin meidän hotellilla Disneylandissa!

Ihan vinkkinä vaan, että jos kaipaatte hyvää kyyditystä lentokentältä joko Pariisiin hotelliin tai sitten vaikkapa Disneylandiin, niin voin suositella erittäin lämpimästi Inter Service Prestige-firmaa. Loistava palvelu ja varaaminen oli nopeaa ja helppoa! Bussilla meidän perhe olis päässyt 53€:lla Disneylandiin, mutta oltais körötelty jokaisen hotellin kautta ja ehkä piipahdettu jollain toisella kentälläkin hakemassa väkeä. Nyt maksettiin 60€ ja kyydissä oltiin vain me ja päästiin suoraan omaan hotelliin ihanan ilmastoidussa autossa!

Vastaa