Romahdus

Eilen illalla romahdin. Sain hirvittävän itkukohtauksen. Olen ollut allapäin ja itkuinen jo jonkin aikaa. Eilen tajusin sen mistä se johtuu. Olen pienessä mielessäni pähkännyt, että nyt kun tipat on loppu, alkaa syöpä ihan varmasti kasvamaan uudestaan. Ihanaa, miten ihmismieli toimii. Itkin ihan hirveästi eilen illalla.

Onneksi on Nörtti, joka jaksoi kuunnella mun ahdistukset, itkut ja pelot. Jaksoi halia, pitää sylissä ja lohduttaa. Ja mikä parasta, puhui tälle naiselle järkeä, että ei se nyt ihan niin mene. Olo rauhoittui kummasti.

Nyt voi hyvillä mielin suunnata katseet keskiviikkoon ja ensimmäisiin säteisiin. Pakko myöntää, että vähän jännittää.

Loppukevennyksenä meidän Miska, joka on kovin haltioitunut ilmankostuttimesta.

image

1 kommentti


  1. Ihana, että sulla on siellä Nörtti :). Ja kisut! Mullakin oli voimaannus-viikonloppu, kun ystävä oli kummipojan ja kahden karvakuonon kanssa käymässä. Läheisyys lämmittää. Ja nostaa kummasti mielialaa!

    Vastaa

Vastaa