Roosaa nauhaa ja kontrolleja

roosanauha2014

Netistä lainattu kuva tämän vuoden Roosa nauhasta. En oikeen tykkää. Onhan idea hauska, mutta mun mielestä itse nauha ja sen ajatus hukkuu tuohon aika hyvin. Vaikka nauhan suunnittelijan suunnittelemat kengät ovat mitä ihanimpia, niin olisi ne voineet olla himan sivummassa tässä. Mutta mielipiteitä on monia, suurin osa ilmeisesti tykkää.

Mä en muutenkaan innostu koko vaaleanpunaisesta lokakuusta. Paljon myydään tavaraa hyvän asian takia, mutta mikä se on se summa, joka menee oikeasti siihen hyvää asiaan? Melkein 6€ maksavasta heijastimesta 80snt?! Jos on tavaran perään, niin mikäs siinä, itse talletan mielummin sopivaksi katsomani summan suoraan Rintasyöpäyhdistyksen tilille, menee isompi osa suoraan kohteeseen.

Viime vuonna lokakuu oli mun viimeinen sytokuukausi ja voin rehellisesti sanoa, että roosat nauhat tulivat suunnilleen korvista ulos. Lumene myi tuotteitaan ”Olet Kaunis!”-sloganilla. Kun CEX vei kulmat, ripset ja jo kasvaneen sängen oli kaikkea muuta kuin kaunis olo. No, ehkä kuitenkin parempi, että meillä täällä kyseistä asiaa hypetetään täysillä kuukausi, tuolla ison veden takana on homma lähtenyt ihan lapasesta. Siellä saa vaaleanpunaisella nauhalla varustettuna ihan mitä vaan voi kuvitella. Haluaako ihminen, joka noita koruja, paitoja, laukkuja, sukkia, kenkiä, koiran kaulapantoja, hevosen suitsia ja päitsiä, peittoja, tyynyjä etc. muistuttaa koko ajan itselleen, että sinulla on/on ollut syöpä. Minä en. Todellisuus on se, että syöpäni saatiin pois ja nyt olen syöpävapaa, enkä aktiivisesti pelkää sen uusimista, jos se uusii, niin sitten tehdään sotasuunnitelmat, ei ennakkoon. En halua, että koko ajan joku asia kotona muistuttaisi, että hei, kato roosa nauha! Pitkään mietin, että haluanko vaaleanpunaisen nauha palan Nomination koruuni, kun sellaista mulle tarjottiin. Otin sen vastaan, se on niin pieni, ettei sitä edes huomaa. Jokaisella on tilanne ja ajatusmaailma erilainen, tämä nyt on mun aivoitukseni asiasta.

Muutenkin olen hieman huono ottamaan kaikkea tietoa vastaan, mitä nyt rintasyövästä tulee. Olen huono katselemaan keskusteluohjelmia aiheesta, olen huono lukemaan aiheesta lehtijuttuja, enkä ole lukenut yhtään aiheeseen liittyvää kirjaa. Aina välillä, joku lähettää mulle jonkun linkin joko ruokajuttuhin tai johonkin selviytymistarinaan. Harvemmin niitä luen. Viimeksi suurin hypetys oli tämä ruokasooda ja sitruuna… kuulemma parantavat syövän tosta noin vaan. No jos näin olisi, niin miksi sitten sytoja käytetään? Molemmat ovat ihan hyviä valmisteita, mutta tosiasia on se, että ei ole yhtä ja ainoaa oikotietä onneen. Jokainen toimii näiden asioiden kanssa sillä tavalla, mikä itsestä tuntuu hyvältä, tosin se on hyvä aina muistaa, että antaa tilaa myös muiden ajatuksille, eikä pidä omaa tapaansa absoluuttisena totuutena. Mie olen valinnut sen, että jatkan elämääni pitkälle samalla tavalla kuin ennen syöpää, sillä silloin olen onnellinen. Olen huomannut, että olen oppinut tietoisesti välttämään stressiä, enkä enää yksinkertaisesti jaksa alkaa murehtimaan kaikkea mahdollista ja koko ajan. En halua kuluttaa itseäni loppuun murheilla, joiden vatvomisesta ei tule kuin sairaaksi. Murehdin sitten vasta, kun sen aika tulee, jos tulee.

pink_ribbon_ducks_16_836

Eilen muuten oli ekan vuosikontrollin lääkäri. Siellä mie istuin Päksin verisuonikirurgian polin odotustilassa hieman eri fiiliksissä kuin viime vuonna. Lääkäri oli melkein 30 minuuttia etuajassa. Nuori ja komea kirurgi, miten nuo lääkärit vaan nuortuu, vai vanhenenko minä? No, edelleen kaikki hyvin, mammossa ja ultrassa ei edelleenkään mitään huolestuttavaa. Kysyi miten on mennyt ja valitin, käden kipuilua, turvottelua ja sitä, että opinnot jäi kesken, kun en voi oikein nostella painavia juttuja, lupasi kirjoittaa B-lausunnon Kelaan kuntoutustukea varten.

Valittelein myös kammottavia kuumia aaltoja ja vaihdevuosioireita. Mietittiin niihin helpotusta ja vaikka syöpäni ei ollutkaan hormopositiivinen, niin ei kuulemma kannata hormonivalmisteita käyttää. Venlafaksinia voisin kokeilla. Nyt tässä arvon, että kokeilenko. Mulla on aika huono sietokyky noihin masennuslääkkeisiin. Kumpi on pahempi se, että on hiki vai se, että mieli menee mukkelis makkelis. Edellinen kerta kun vastaavaa valmistetta kokeilin, ajoi mut viikoiksi peiton alle itkemään itsetuhoisten ajatusten kanssa.

Lopuksi kysyin kaksi kysymystä syöpääni liittyen: Lisäinfoa metaplastisuudesta ja sen, että kun mulle tehtiin osapoisto, niin olisiko kokopoistolla kuitenkin parempi ennuste, jos mahdollista uusimista ajatellaan. Metaplastisuus sai lääkärin ohuesti hämilleen, sen verran se osasi kertoa, että siinä mun kasvaimessa oli ollut kuitenkin enemmän duktaalista karsinoomaa kuin metaplastisia (luu!)soluja, joten siinä mielessä ihan hyvä. Lopulta se naurahti, että oot varmaan itte googletellut tietoa tästä enemmän kuin mitä hän osaa kertoa 🙂 Tuohon osapoisto/kokopoisto asiaan lääkärin kanta oli se, että koska mun kasvain saatiin kokonaisuudessaan pois erittäin hyvillä marginaaleilla ja imusolmukkeet oli puhtaat, niin mahdollisuus uusimiseen on samaa luokkaa kummassakin operaatiossa. Jatkan siis elämääni iloisesti tissi lommolla. Eikä sitä lommoa tulla korjaamaan, se on sen verran sivussa ja pieni, ettei se häiritse ketään!

Kontrollit syövän osalta jatkuu nyt niin, että tapaan lääkärin puolen vuoden välein omassa terkkarissa. Aina syksyisin tehdään mammo ja ultra ja tietysti tapaan lääkärin. Keväisin sitten tapaan lääkärin ja hän tsekkaa, että kaikki on suunnilleen ok käsikopelolla. Näin mennään seuraavat viisi vuotta ja sitten viiden vuoden jälkeen kontrollit jatkuu kahdenm vuoden välein aina yhteentoista vuoteen asti. Sittenhän mie oonkin jo sen ikäinen, että alkaa nuo seulonnat mun kohdalla. Olen ihan tyytyväinen, että hommat toimii näinkin hyvin täällä. Tosin tuolla meidän terkkarissa on aika kova vaihtuvuus noissa lääkäreissä, että varmaan arpa heittää aina uuden lääkärin joka kerralle. We shall see.

No mutta, tästähän tulla tupsahti kunnon paasausposti. Pahoittelut! 🙂

Voikaatten somasti, ihanat lukijani!

Tanjanimmari

Vastaa