Saarihyppelyä

Satunnainen matkailija jatkoi matkaansa kohti Korkeasaaren eläintarhaa. Se on toinen paikka, johon en kyllästy. Voisin katsella eläimiä ties kuinka ja kauan. Tämä reissu oli ehkä paras reissu tuonne saareen, ihan vain siksi, että siellä ei ollut juurikaan muita ihmisiä. Muutama henkilö siellä täällä. Kaikessa rauhassa sai kiertää ja katsella, ei ollut tönimistä eikä tuuppimista. Ja mikä parasta eläimet olivat viileästä päivästä johtuen ulkosalla ja kohtalaisen vilkkaalla päällä.

face39

Tiikeri pötkötteli tyytyväisenä mökkinsä katolla. Välillä pesi tassujaan ja korvantakusiaan, haukotteli ja murahteli kumeasti. Vaikutti ihan tyytyväiseltä tyypiltä. Harvoin siitä noin hyviä kuvia saa. Metsäkissan taisin nähdä ensimmäistä kertaa, hieman tuo oli kotikissaa suurempi, mutta kasvonpiirteiltään kävisi ihan kotikissaksi. Ilves oli saanut lounaan syötyä ja siellä se peitteli loppuja jemmaan, välillä sentään nosti sen verran päätään, että sain napattua kuvan.
face38

face35

face32

face31

Saukko oli myös kovin reippaalla päällä. Siellä se polskutteli iloisena. Ui selkää, sukelteli ja palloili pallonsa kanssa, kävi tekemässä lenkin maalla ja taas uitiin! Mä oon aina tykännyt saukoista, ne on jotenkin ylihauskoja eläimiä! Hyväntuulisia ja symppiksiä, mutta myös kohtalaisen sadistisia, vähän niin kuin minä 😀 Korppi oli yksi uusista Korkeasaaren asukkaista. Se pikku-gootti, jossain syvällä sielussani on aina tykännyt korpeista ja erityisesti niiden äänestä. Siinä on jotain kiehtovaa. Iso tirppa, kuningasmerikotka, tarkkaili ympäristöään korkealta. Komea otus!
face29

face27

face24

Karhulinnan asukkaat olivat kovin virkeällä päällä! Katselin ja kuvailin niitä aikani sieltä katselutasanteelta ja sitten siirryin café Karhuun nauttimaan pientä lounasta. Istuskelin ihan yksin koko kahvilassa, ihan karhulinnan ikkunan vieressä ja nallet kävivät välillä kurkkimassa ohimennessään. Vaikka ne miten söpöjä ovatkin, niin pakko myöntää, että olis kyllä huonot housussa, jos mummolassa hyyskän nurkalla nalle tulis vastaan. Siellä mummolan nurkilla niitä pyörii, ei kovinkaan kaukana, joten mistäs sitä koskaan tietää milloin mesikämmen vilkuttelee metsänrajalta!
face22

face20

face19

Tämä komea sarvipää on milu, myöskin uusi asukas Korkeasaaressa. Kotoisin on Kiinasta, mutta sielläpä ei ole enää yhtään milua luontaisessa elinympäristössään, vaan kaikki elossa olevat milut ovat eläintarhassa. Valitettavasti ihminen on aikaan saanut sen, että milu on täysin kadonnut luonnosta. Toivottavasti ihminen saa myös aikaan sen, että kanta säilyy edes jonkinlaisena.
face16

Mehiläishaukka katseli tarkkaavaisena ympärilleen. Jotenkin nuo petolinnut viehättävät paljon, mutta ei mikään voita pöllöjä! Mehiläishaukan häkki on lähellä kenguruaitausta. Siellä oli osa porukasta nukkumassa, toiset hyppelehtivät syömässä. Riikinkukkoja oli siellä täällä ravintola Pukin luona, oli ilmeisesti päivälevon aika, kun kukaan ei halunnut pörhistellä pyrstösulkia! Amazonia talossa vietin eniten aikaa katsellen keisaritamariineja, mun suosikkiapinoita. Vaikka en viiksistä tykkääkään, niin näille kavereille ne kyllä sopii!
face14

face12

face9

face7

Ja sitten niitä pöllöjä. Kuvissa kaksi mun top-3 pöllöä eli lapinpöllö ja tunturipöllö. Ehdoton lemppari on tornipöllö, mutta sellaista en ole koskaan livenä nähnyt. Lapinpöllöillä taisi olla hautomispuuhat menossa. Tunturipöllö taas virnisteli jotenkin ilkikurisesti. Ihania otuksia. Pienet pöllöt pysyivät piilossa! Tuskin maltan odottaa kesäyötä mummolassa, kukkuuko käki, huhuileeko pöllö..
face15

face4

Menin saareen lautalla, lähdin sieltä kävellen. Nörtti tuli hakemaan mut Mustikkamaalta. Siltaa ylittäessä ylitseni lensi joutsenpari, kovasti toisilleen jutellen. Kovin kansallisromanttista. Onko kauniimpaa kuin joutsenet sinisellä taivaalla.
face2

Kaikkiaan ihan mahdottoman ihana päivä. Kihti sai shokkihoitoa, eikä ole kiukutellut perjantain jälkeen yhtään, ihan mahtavaa. Sen verran kävely kropassa tuntui, että Mustikkamaan sillalla alkoi pohkeet kramppaamaan ihan tajuttomasti ja kipeät ne on vieläkin. Mutta ainakin nyt tiedän pari asiaa: Minä jaksan kuten vuosi sitten, minä jaksan liikkua, jaksan kävellä, jaksan samalla lailla kuin ennen sairastumista. Se ehkä mulle isompi juttu, kamera pysyy vielä kädessä ja sillä saan aikaiseksi ihan siedettävää jälkeä. Tänään otin ja pyyhin pölyt vahasta pikku-järkkäristä, siinä on macrolinssi, ötökkäkammon siedätyshoito, täältä tullaan!

Ihania hellepäiviä teille, rakkaat lukijani!

Vastaa