Sata syytä olla onnellinen 9/100 Ihana Flow

stuudio

Eilinen päivä: Nörtillä palaveerausta, Rouvalla rymsteerausta. Mullahan on olohuoneessa myös pieni kotistudio valokuvaukseen. Tosin sen pystyttäminen vaatii hieman tetris-taitoja, että saa sohvat, ruokapöydän ja muut aseteltua niin, että voi laskea fondin alas ja vetää sitä tarpeeksi pitkälle lattialla. En ole studiotani kasannut sitten loppuvuoden 2012 tai ihan 2013 alussa. Syövän syövereissä oli pari kertaa mielessä, että olisi kiva ottaa muutama kunnon kuva kaljusta olemuksesta, mutta se sitten jäi, tulipahan noita selfieitä, meitsieitä, itsuleita otettua luurilla ihan riittävästi.

No mutta kuitenkin. Ystäväni (ollaan tunnettu jo päiväkerhosta kun oltiin 5-6 vuotiaita) tytär on innokas valokuvaaja ja hänellä on suuri halu oppia uutta sen saralta. Lupasin, että pääsee tutustumaan mun studiooni ja voin muutenkin opettaa hieman niksejä valokuvaamiseen. Tosin ihan peruspokkarilla ei kauheasti säätöjä pääse itse muuttelemaan ja mä en pidän kännykkäkuvausta valokuvauksena siinä mielessä, että automaatillahan siinäkin pelataan. Ei siinä mitään, se on helppoa ja nopeaa, mutta jos oikeasti kunnolla tuota valokuvausta haluaa oppia/harrastaa, niin silloin on ihan hyödyllistä tietää miten ajat, aukot ja isoherkkyydet vaikuttavat kuvaan.

Eilen virittelin fondin ja otin yhden tuikun esille. Siitä on hyvä lähteä. Kameraan laitettava lähetin oli päättänyt lopettaa toimintansa, no halppis made in china, kesti se sentään neljä vuotta. Onneksi on synkkapiuha. Vähän piti itse haeskella säätöjä ja valotusta, kun en hetkeen aikaan ollut studiossa kuvannut. Kaipa tuokin kuuluu sarjaan polkupyörällä ajaminen, kerran kun sen oppii, se on jossain selkärangassa aina.

stuudio2
Nyt painotan, että mun oma rakas kamerani (eos 7D) on mulle yksi tärkeimmistä esineistä ja sitä pidän kuin kukkaa kämmenellä. Mun lisäksi siihen saa koskea Nörtti, juurikaan muille en sitä ole antanut, edes oman valvovan silmäni alla. Jep, olen kamera-natsi! Eilen tulin siihen tulokseen, että poikkeus vahvistaa säännön ja kun pokkarin kanssa leikkimisestä ei tullut yhtään mitään totesin, että neiti valokuvaaja on hyvä ja ottaa tämän mun kameran ja treenaa kuvaamista sillä. Laitoin tässä vaiheessa säädöt sellaisiksi, että kuvaaminen sujuisi mukavasti. Vahdin vieressä, että kaikki sujuu. Pienen hapuilun jälkeen homma lähti luistamaan ja pian painava kamerakin unohtui ja käsi kävi aika näppärästi oikeilla paikolla säätämässä zoomia ja muuta, ei tarvinnut aina katsetta nostaa katsomaan, että mitä tekee.

Neiti H:lla oli ystävä mukana mallina. Oli ihana seurata tyttöjen työskentelyä. Voi sitä naurun ja kikatuksen määrää. H on synnynnäinen mallin ohjaaja. Se sujui ihan luonnostaan. Voi olla, että kaveria oli helppo ”käskyttää”. Sanoin, että seuraavaksi otetaan äiti malliksi ja katsotaan, miten tytär ohjaa äitiään. Mitä läheisempi kuvattava, sen hankalampaa on mallia ohjata, ainakin mun mielestä. Mä itse olen ihan käsi mallinohjauksessa. Mutisen vaan epämääräisiä ohjeita kameran takaa ja annan mennä. Olisi runsaasti parantamisen varaa.

Tytöillä oli kivaa ja sen kyllä huomasi. Kuulemma ideoita on myös seuraavaksi kerraksi, eli hienoa, homma jatkuu. Hyviä kuvia sai neiti H aikaiseksi! Seuraavalla kerralla ei varmaan kauheasti kuvata, vaan mietitään vähän tekniikkaa ja sen sellaista, perussanastoa ja käsitteitä.

stuudio1

Tässä vielä mun ihana oppilas, neiti H. Pitihän mun itsekin päästä hieman räpsimään kuvia. Otin tytöistä kaverikuvia, vähän treeniä itsellekin. Jossain sisällä se pieni kipinä, joka mulla valokuvaukseen on, alkoi hehkumaan taas hieman punaisempana. Tätä on oikeasti ollut ikävä!

Tanjanimmari

3 kommenttia


  1. Vai! Sulla on kotistudio! Voin heti kiikuttaa lapsimalleja kuvattavaksi! =P Mulla on pitkään ollu haaveena järkkäri ja valokuvauskurssille osallistuminen. Viimeksi olen asiaa yrittänyt opetella yläasteella ja lukiossa koulun ja isän työpaikan pimiössä, kun kuvia vielä itse kehitettiin.

    Vastaa

    1. Oikeesti mä tarttisin / haluaisin malleja, että pääsisin treenaamaan taas tuota kuvaamista, että tervetuloa vaan 🙂 Jos haluat nähdä mitä tuolla studiossa on tehty, etsiskele facessa Studio Ambrotype 🙂

      2009-2011 opsikelin Lahden kansanopistossa valokuvaamista, tyyristä, mutta sen arvoista. Oppi käyttämään kameraa, studiokamoja ja pimiö… MÄ RAKASTAN PIMIÖTÄ! Oon luvannut, että jos me vielä joskus asutaan omakotitalossa, sinne rakennan oman pimiön.

      Vastaa

      1. 😀 Mriltä löytyy neljä lasta. (8-1v) ja ovat enemmän tai vähemmän innokkaita malleja. kivoja kuvia olet ottanut. Ainakin nuo tuossa seuraavassa listauksessa. 🙂

        Vastaa

Vastaa