Säteillään

image

Kylläpäs jännitti eilen aamulla, kun menin sairaalaan ensimmäiseen sädehoitoon. Vaikka ei ehkä siltä vaikutakaan, niin olen aikamoinen jännittäjä kaikkien uusien asioiden suhteen.

Henkilökunta oli mukavaa ja paikat esiteltiin ja kaikki kerrottiin tarkkaan ennen hoitoa ja hoidon jälkeen oli vielä hoitajan kanssa juttutuokio, jossa käytiin läpi mahdollisia haittavaikutuksia ja mitä ei kannata tehdä.

Ei saunaa, ainakaan kovin kuumaa ja jos saunaan haluaa, pitää hoidettava alue suojata hyvin. Ei mitään hankaavaa alueelle, eli rintsikoita ei olis kauheen hyvä käyttää ja väljiä vaatteita. Ei saippuointia hoidettavalle alueelle. Eikä vielä tässä vaiheessa rasvaamista, jos ikäviä oireita ilmenee, niin sitten voi maltillisesti käyttää sinistä Bepanthenia, mutta ei mitään himorasvaamista, sillä se pahentaa mahdollisia ihovaurioita. Parasta on jos ja kun iho on kuiva ja puhdas. Nyt sitten jännitetään, että meneekö iho rikki vai ei. Sen näkee ehkä sitten ennen joulua, kun aikaa on kulunut.

Itse hoito otti eilen vissiin parikymmentä minuuttia, kun tehtiin jotain mittauksia ja kuvauksia ennen varsinaista sädetystä. Kuulemma tulevat hoidot menevät hieman nopeammin. Oma rooli on vain maata selällään paikoillaan ja hengitellä kaikessa rauhassa. Hoitajan sanoin: ”Makaat siinä vaan kaikessa rauhassa ja annat kaiken pyöriä sun ympärillä!”

Hoitohan ei tunnu missään. Sädetyksen aikana kuuluu koneesta sirinää ja se vaihtelee paikkaa hoitajien ohjauksen mukaan. Ei mitään pelättävää. Ainoa ei niin kiva, on se kova alusta, jolla niska lepää, mutta sekin on pientä.

Nyt vaan rampataan Lahdessa ensin 25 kertaa tavallisissa säteissä ja sitten vielä kahdeksan kertaa boostereita päälle. Muutamat verikokeet ja lääkärin tapaaminen ja jos kaikki menee suunnitellusti, niin 20.1.2014 pitäisi olla miun syöpähoidot ohi ja mun pitäisi olla syövän osalta terve. Silloin ehkä nostetaan lasi kuohuvaa!

Ai juu, onhan tässä se vähäb huono puoli, että melkeen kaiki ajat on keskellä päivää. Menee nämä aamupäivät aika haahuiluksi, kun sitä vaan kyttää kelloa, että koska pitää lähteä.

1 kommentti


  1. Hieno homma, että sädetys meni noin mukavasti jännityksistä huolimatta. Olen kuullutkin, että sädehoito pitäisi olla helppo kemoon verrattuna mutta mukava saada ihan ensikäden (tai -blogin) tietoa asiasta.

    Itsellä on ohi eka CEX-hoito ja ihan hyvinhän se meni vaikka sitä kovasti jännittelin. Tiputukseen henkiseksi tueksi pyydetty serkkukin sai kahvia ja kaakkua, kun potilas oli niin hyvin voiva, että tukea ei juuri tarvittu :). Väsymys nyt sitten tietty on päällä ja yritän sinnitellä päivät hereillä, jotta sais yöllä edes jotenkin nukuttua.

    Täytyy vielä sanoa, että kauniita ovat nuo sinun kissasi. Mukava, kun otat niitä aina välillä kuviin mukaan.

    Vastaa

Vastaa