Se kipu, johon särkylääke ei auta.

Se aaltoilee. Se voi pysyä kuukausia pois ja sitten käydä päälle täydellä teholla. Se voi aktivoitua missä vaan. Sitä ei voi hoitaa lääkkeillä, lämpöhoidolla eikä laittaa laastaria. Se on asia, josta puhuminen on hankalaa. Monen mielestä olet toiseluokan ihminen tällaisena ja et voi ottaa muiden keskusteluun osaa ”kun et näistä asioista mitään tiedä” Jonkun milestä se on taas niin hemmetin hienoa, kun maailma on jo liiankin ylikansoitettu. Parhaita ovat nämä: ”No on sulla ollut aikaa tottua siihen. Kai sä oot jo sinut sen kanssa.” ja ”Kaikella on tarkoituksensa!” tuon lauseen käytöstä pitäisi rankaista.

Tämä viikko on piinaviikko mulle. Vaaleanpunaista unelmaa tyrkytetään joka paikassa. Muista äitiä, anna äidille täydellinen päivä, äitienpäivälounas -varaa pöytä heti-. Mainokset, nettispämmi, lehdet, televisio, kaikki muistuttavat tästä aiheesta, ei siitä pääse pakoon. Yhtenä päivänä kiukuttaa, toisena itkettää, mutta se on varma, että maanantaina alkaa helpottamaan.

nevermother

”Onhan sulla äiti!?” No niinpäs onkin, ja on muuten maailman paras äiti! Tänä vuonna en pääse edes kotikotiin äitienpäivä kahville, kun lähtevät mökkiä korjailemaan. Mutta me onneksi juodaa kahvia joka viikko yhdessä, joten mitä nyt yhdestä äitienpäivästä.

”Olethan sä äitipuoli Keskenkasvuiselle!” Sille Neidille, mä olen Tanja ja Tanjana pysyn. Äitipuoli on sellainen sana, josta en pidä. Jos jossain mua tituleerataan äidiksi, kun olen Keskenkasvuisen kanssa liikenteessä, ei sitä kumpikaan korjaa, kurkataan toisiamme ja hymyillään 😀 Tilanne olis varmaan tuon tittelin osalta toinen, jos Keskenkasvuinen asuisi meillä. Mutta mä olen Tanja ja hyvä Tanja olenkin.

”Ootteko ajatelleet adoptiota?” Ollaan ajateltu, käyty kuuntelemassa se infokin. Mutta siinä olisi meidän perheelle liian monta mutkaa matkassa. Ollaan jo sen verran iäkkäitä, että vois tulla odottamisessa takaraja vastaan. Mun sairaushistoria vois mennä läpi ennen vuotta 2013 saatujen diagnoosien osalta, mutta nyt kun siellä komeilee sana syöpä, niin taitas tulla ”Denied” päätös hyvin äkkiä. Miksi siis kiusta itseään vuositolkulla ja antaa kaiken romahtaa.

Olen lapseton, en vapaaehtoisesti, ja sellaiseksi jään. Mun suru kulminoituu tähän viikkoon. Sitten siitä pääsee yli ja elämä helpottaa. Jaksaa taas hymyillä!

lapsettomat

6 kommenttia


  1. Moi!
    pakko oli nyt laittaa sulle viestiä ihana urhea nainen.minäkin olin kauan lapseton,ja sitten ihmeen kaupalla sainkin lapsen.mutta ehdin elää monta vuotta siinä tuskassa.olen myös äitipuoli niinkuin sinäkin.Kaikki sympatiat ovat puolellasi,minäkin inhosin tuolloin äitienpäivää Se oli jotenkin liikaa..äskettäin sain myös syövän,samaa lajia kuin silläkin oli,tripla.Olet minulle voimauttava esimerkki elämästä,ja myös älyttömän taitava käsistäsi,jatka ihmeessä blogiasi,minä luen!

    Vastaa

  2. Kiitos tuhannesti ihanasta kommentistasi! Lämmitti mieltä, vaikka vaikeista asioista on kyse. Tsemppiä triplan kanssa! Valoa ja iloa!

    Vastaa

  3. Kiitos koskettavasta kirjoituksesta! Nostimme sen Simpukan Facebook-sivulle. Kiitos myös Lapsettomien lauantain esiin nostamisesta. Voimia sinulla ja kaikille muillekin lapsettomille tähän viikkoon!

    Vastaa

Vastaa