Se oli sitten siinä!

omppunen

Sairausloma meinaan. Tänään on virallisesti sairausloman jälkeisen elämäni ensimmäinen päivä. Maanantaina alkaa sitten koulu. Vähän hirvittää, että miten sitä mahtaa jaksaa ne päivät, jolloin lähden taapertamaan linja-autoasemalle 6:30 jälkeen ja kotiin saavun 17:30 tietämillä. Siinä sitä tulee päiville pituutta. No, onneksi on lupa tehdä just sen mittaista päivää, kuin miten voimat antavat myöden ja ainahan on myös mahdollisuus sairauslomaan, jos ihan ylivoimaiseksi meinaa käydä.

Tosin voihan tässä käydä niinkin, että päivät menee ohi hujahtamalla, kun on mielekästä tekemistä ja pääsee taas värkkäilemään kaikkea kivaa. Se jää nähtäväksi. Sen tiedän, että ensimmäinen päivä on paperisodan selvittelyä ja totuttelemista kouluun ja pitäisi niihin uusin oppilaisiinkin tutustua 😀 Kuraattorinkin tapaan tulevalla viikolla, haluaa jutella siitä missä tässä ollaan menossa ja miten mie mahdan jaksaa. Ihan kiva kun huolehtivat.

Jotenkin jännittävää ajatella, että nyt palaan sinne, mistä lähdin 23.5.2013, se ikävän puhelun jälkeen. Siellä odottaa ne kehykset, joita olin silloin tekemässä. Valmistuvatkohan ne koskaan, vai tuleeko niistä aina sellainen ikävä fiilis, kun ne näkee. No, se varmaan selvinnee tuossa kun kouluun pääsen. Ehkä samalla selviää essun ja kahvimukin mysteeri, en kuollaksenikaan muista, että toinko ne kotiin keväällä vai en…

Tällä viikolla on tunteet taas heitelleet laidasta laitaan. On ahdistanut tämä triplanegatiivisyys, mutta sen olen saanut onneksi taas mielestä pois. Olen terve kunnes toisin todistetaan. Nörtti rakas sanoi minulle yhtenä päivänä sellaiset sanat, joita olen kaivannut sairastumisestani lähtien ja se teki itsetunnolle hyvää.

Nörtti myös yllätti ja vei mut Korialle, Novitan lankatehtaanmyymälään ostoksille. Sain valita kopan täytteeksi lankoja, jotka olivat kuulemma mulle myöhästynyt synttärilahja. Nyt on taas hetkeksi mistä sukkia nitkuttelee. Sukkia onkin tässä viimeisillä saikkuviikoilla syntynyt jokunen pari, niistä teen ihan oman postauksen tässä jossain vaiheessa.

Ehdinpä tuossa viettää aika intensiivisen yön Yrjö-herran kanssa. Tiedä sitten oliko semmoinen pika-vatsatauti vai oli Mäkkärin majoneesi vähän elttaantunutta, mutta reippaasti meni yö sängyn ja vessan väliä rampaten. Onneksi siitä selvisin suhteellisen vähällä ja jo eilen maistui ruoka vallankin hyvin.

Nyt kun tässä on sairastettu pientä flunssaa ja vatsatautia niin on todellakin hyvä lähteä saalistamaan koulusta uusia pöpöjä. Mistä tulikin mieleen, että pitää etsiä se pieni käsidesiputeli kouluun vietäväksi…

Vastaa