Sininen uni ihan hukassa

Kello on 1:32 ja mie istun parvekkeella ja kuuntelen yölaulajien liverrystä. Makuuhuoneesta kuuluu hiljainen hurina, Nörtti kuorsaa. Mä en ymmärrä, miksi mua ei nukuta. Tosin nukuin päivällä, mutta ei se ole ennenkään estänyt.

Oli aikas rankka päivä. Aamulla kävelin verikokeisiin ja huomasin puuskuttaani kuin höyryveturintuossa mäessä, joka on ennen mennyt huomattavasti pienemmällä puhinalla ylös. Kunto on romahtanut tässä kohta kolmen viikon toipumisen aikana. Kyllä se kohtuullinen kunton takaisin saaaan, kunhan saan itseni siihen kntoon, että jaksaa tehdä pidempää lenkkiä. Pienestä aloitetaan, se oli aikoinaan Reuma sairaalan fysioterapeutinkin ohje.

Labraan mennessä, oikaisin tuon mäen yli, metsän läpi ja yllätyksekseni siellä kasvoi unikkoja!

Remppa ei ole edistynyt, pitäisi sipaista akryylimaasaa muutamaan kohtaan ja jostain syystä mie en siihen hommaan rupea. Nörtti asenti meille tänään töiden jälkeen kattotuulettimen makkariin, joten en hennonnut aittwn alkaa vaatimaan akryylimassan laittoa tällä kelillä. Ehtii ne seinät maalaa perjanainakin, oletuksena, että akryylimassa levittyy huomenna 🙂

Olin aamun labrareippailun jälkeen niin puhki, että torkuin oikeastaan koko aamupäivän. Iltapäivällä laittelin ruuokaa: turskafilettä, herne-couscous mössöä ja jogurttikastiketta, oli hyvää. Ja jatkoin vaaleapunaisten sukkien neulomista. Neulomista hieman vaikuettaa kylkimyyryläinen nimeltä Tiuhti, joka vaatii huomiota ja hellittelyä ihan koko ajan. Jos ei muu auta, käy hän lankakerän päälle maate! Sukkiin tulee kunnon pitkät varret, saavat olla makkaralla nilkassa.

Aiemmassa postauksessa mainitut vesimelonisukat menivät purkuun. Kerillä langat näyttivät oikein hyviltä, vesimelonina ei sitten yhtään sinne päinkään. Nooh, kyllä niillekin langoille keksitään vielä käyttöä.


Mä niin haaveilen uudesta reissusta Novitan tehtaanmyymälään. Haluaisin monen monta kerää Pirtelö-lankaa, sillä haluaisin värkkäilä niistä yhden isän isoäidineliö peiton itselleni, jonka alla voisi torkkua väsymyspäiviä pois. Lanka oli sen verran edullisita, että siitä jopa raaskisi alkaa tuollaista projektia tekemään. Kelan touhut vaan hieman hankaloittavat harrastuksia, sillä ruhtinaalliselöa 8€/päivä sairauspäivärahalla ei oikeastaan makseta edes laskuja, saati sitten mitään muuta. Onneksi ei ole enää kovinkaan montaa viikkoa siihen, että maaginen 55 päivää tulee täyteen ja alan saamaan oikeaa sairauspäivärahaa, tosin sitä minimiä, mutta nykytilanteeseen verrattuna korotus on moninkertainen.


Olisipa ilma kuuma ja kuiva, mutta kun ei. Tämä kosteus on aika mahdotonta, vaikka pientäjän tämä on viime kesän Pariisiin verattuna 🙂 nyt vaan odottelen, että tähänkin kohdalle osuisi kunnollinen, viilentävä ja virkistävä sadekuuro, ukkosella tai ilman. No, mielummin ilman, olen huomenna yksin kotona.

Jos sitä lähtisi kokeilemaan nukkumista!

– Posted using BlogPress from my iPad

3 kommenttia


  1. Kotona ollaan! Leikkaus meni hyvin ja mikä parasta: vartija oli puhdas! Tästä on hyvä mennä eteenpäin. Mulla tosiaan poistettiin koko rinta kun halusin niin, haava on vähän kipeä ja arka, väsyttää kamalasti.
    Tarkemmat tulokset tulee n. 3 vkon päästä ja sitten tietää saanko mitä hoitoja.

    Vastaa

    1. Ihan mielettömän hyviä uutisia! Nyt lepäät ja huilaat kunnolla! Mä nukuin viikon leikkauksen jälkeen tosi paljon!! Mua on alkanut jännittämään maanantai, kun sillon tulee niin paljon uutta infoa omasta tilasta! Mutta voimia toipumiseen ja ISO virtuaalihali!

      Vastaa

  2. Kiitos Tanja 🙂 Nukuttu on vähän väliä, isäntä täs kovilla on kun joutuu tenavia hoitaa (meillä siis kaksi pientä lasta)…onneksi saan apua ensi viikoksi kun mies palaa töihin ja itsehän en tosiaan saa nostella tai tehdä mitään raskasta.

    Sulla on huomenna jännä päivä, toivottavasti uutiset olisivat kaikin puolin hyviä. Mä saan tulokset 25.7. et tässä on vielä aikaa jännittää. Tsemppiä huomiseen kovasti, kyllä ne asiat järjestyy 🙂

    Vastaa

Vastaa