Sunnuntai

Tänään on ollut itkupäivä. Huominen jännittää ja pelottaakin. Saan ensimmäisen uuden syto-cocktailin, cyklofosfamidia ja epirubisiinia, on rankempi kuin kolme ensimmäistä ja tuleva kammottaa. Voihan olla, että selviän vähällä, ei voi tietää.

Mörkö on ollut koko ajan meillä. Onneksi on Nörtti. Ollaan maattu vierekkäin, haliteltu ja höpisty niin hoidosta kuin ihan muustakin, välillä jopa naurettu. Mörkö on pienentynyt. Ei ehkä enää pelota niin paljoa.

En tiedä mitä tekisin illman Nörttiä. On se sellainen tukipilari tässä kaikessa, että en voi olla kuin onnellinen, että jaetaan tämä yhdessä. Joskus metin, että jaksaako se, mutta kuulemma jaksaa, eikä mun tartte huolehtia. Huolehdin silti. Nytkin se otti lomaa ihan vaan siksi, että mulla alkaa tää uusi hoito ja se voi olla kotona ja auttaa ja hoitaa. Onko ihanampaa miestä?

Tuossa se rakas nyt kuorsaa vieressä. Että mä sitten rakastan sitä!


– Posted using BlogPress from my iPad

2 kommenttia


  1. Koskettavan, liikuttavan kaunis kuva. Täynnä rakkautta ja hellyyttä.

    Vastaa

Vastaa