Sytouupumus

Vihaan olla uupunut ja avuton. Vihaan sitä tunnetta, kun seisoo keittiössä ja voileivän teko tuntuu ylitsepääsemättömältä. Inhottaa pyytää apua pieniin asioihin, vaikka ne ovat kuitenkin minulle isoja juttuja. Pyydän liikaa anteeksi jaksamattomuuttani, kyllä minua autetaan kun vaan pyydän. Mutta en haluaisi. Haluaisin jaksaa itse.

Cex-tipan jälkeen väsymys ei ole niin totaalinen kuin taxojen aikaan, mutta voimattomuus yllätti. Yhtenä iltana Nörtti joutui pitämään pystyssä, että sain vaatteet pois, että pääsin suihkuun. Nyt on olo ehkä hieman parempi. Taitavat ne huonoimmat päivät olla ohi. Ainoa mitä nyt on vinkkarallaan, on särkeminen, liekö Neulastan tekosia, vaikka sen pistin jo tiistaina, luulisi se kipuilleen jo. Tai sitten syksyn kosteus ja sateet on herättäneet fibron kesäuniltaan. Oli miten oli, ei kivaa.

Kummitäti ilahdutti ihanalla rannekorulla. Nyt vaan lisää ihania paloja hommaamaan 🙂 Nämä pienet asiat ilahduttavat, vaikka oikeastaan tää koru on mulle aika iso asia. Kiitos kummitäti!


– Posted using BlogPress from my iPad

1 kommentti


  1. Nominationit on kivoja 🙂 mä sain 40vee lahjaks moisen, ja monta ihana palaa… mutta hävitin sen 🙁 sniif. Nyt sain keväällä, mutta paloja tietty vasta muutama. Tota roosaa nauhaa ei kyl taida saaha siihe big versioon.

    Kurjaa että uupumus tulee noin vahvana 🙁 ymmärrän kyllä niin tunteen, että on kurjaa olla niin riippuvainen muista. Toivottavasti särkylääkkeet avittaa kipuihin. Tsemppiä <3

    Vastaa

Vastaa