Taipuu vaan ei katkea!

Varoitan, kello on kohta viisi aamulla, olen ollut hereillä kaksi tuntia ja en ole kovin positiivisella tuulella. Tämä postaus tulee sisältämään mutinaa ja avautumista ja stressaamista. Voit jättää myös lukematta tai lukea, valinta on sinun. Elämä on vaan tällä hetkellä sanalla sanottuna jumissa. Ja tiedän vatvovani samaa asiaa kuin aikaisemminkin, toivon kaiken purkamisen tänne hieman selkeyttävän asioita.

Luulisi, että kun syöpä on voitettu, niin kaikki on hyvin. No, niin periaatteessa onkin, mitä nyt se pirun peikko välillä jostain huutelee herjojaan, ihan vaan pelotellakseen. Syöpä tuo mukanaan näitä, ah niin kivoja, lieveilmiöitä. Ulospäin näyttää hyvältä, tukka kasvaa kohinalla (viiletän toista päivää julkisesti ilman pipaa!), yleisilme on reippaan jaksava, mutta se mitä kaiken tuon takana on onkin ihan toinen juttu.

Sytostaatit toivat tullessaan kihdin, joka kiusaa todella pahasti, jalka on kipeä ja turvoksissa ja seisominen sekä kävely tuottavat tuskaa. Lääkkeet aloitin viikko sitten ja ne pahensivat kivun aikamoisiin mittasuhteisiin ja mulla on kuitenkin korkea kipukynnys. Hoidot toivat tullessaan keuhkoveritulpan, jonka jälkeen jättämät vauriot aiheuttavat ajoittain hurjaa yskää, johon hönkäilen ventolinea.

Pahinta kaikesta on se, että käsi on alkanut turpolemaan, jos jotain raskaampaa nostelee tai jos kättä rasittaa liikaa. Soittelin aiheesta oirepolille ja sieltä luvattiin olla yhteydessä vielä tämän viikon aikana. Josko lymfaa ja tukihihaa olisi tarjolla. Joka tapauksessa käsi kipeytyy ja turpoilee rasituksen yhteydessä, kuten silloin kun joudun nostelemaan koulussa tauluja, laseja tms. Nyt kun olen ollut tämän viikon saikulla (kiitos tuon kihdin!) on käden turvotus selvästi helpottanut, samoin kipu.

Kaikesta huolimatta koitan olla iloinen ja reipas, jos tuolla ihmisten ilmoilla seikkailen. Mullahan on kaikki niin hyvin just nyt, kunpa oliskin…

Maanantaina on opinnäyteseminaari. Itsellä on lähinnä sellainen olo, että mitähän mä siellä teen, kun en edes valmistu. Syövän paskiainen pilasi senkin! Oppari on tehty ja vielä viilaukset teksiosaan. Maanantaina sitten opponointia puolin ja toisin, se on sitten siinä muiden osalta ja omalta osaltani kaikki on ihan levällään.

Työssäoppiminen alkaa huhtikuussa. Olen tuon jakson koululla tekemässä asiakastöitä. Kaksi kuukautta saan vielä opintotukea 220€/kk ja sitten….en mitään! Kesäksi ei ole töitä, joten opiskelijana olen ihan tyhjän päällä. Ei kukaan tule mun laskujani tuolta 2,5kk ajalta maksamaan ja tosiaan rahaa ei ole ennen elokuuta tiedossa. Se, miten tuosta selviää, ahdistaa ja mietityttää. Varsinkin, jos kyse olisi vain pelkistä laskuista. Tällainen alati sairas ihminen kun tarvitsee lääkkeitä, yksistään keuhkoveritulpan hoitoon käytettävät pistokset maksavat yli50€ / 10 päivän satsi ja jos kuukaudessa on 30 päivää, niin yhteensä se tekee… Just niin, ihan liikaa. Mitään ylimääräistä sairastumista tai tutkimusta ei auttaisi tulla, kaikki maksaa ja kesäkuussahan on ainakin pakollinen vuosikontrolli kirurgian puolella, sinne hujahtaa melkeen 30€. Näillä tuloilla syömisestä ei kannata edes haaveilla.

Jotta saadaan elämä kunnolla hyrskynmyrskyn saadaan lääkäriltä ohjeen uuteen ruokavalioon. Jostain ihme syystä veren fosforipitoisuus on korkea, tai onko ihme, kun wegeneriä sairastaa ja munuaiset siitä on kärsineet. Nyt on totutteleminen sitten vähäfosforiseen ruokavalioon. Periaatteessa kaikki sellainen, johon nykyään ihmisiä kannustetaan ruokavaliotaan muuttamaan on minulta kielletty. Kiellettyjen listalla ovat: maitotuotteet, täysviljatuotteet, herneet, pavut, soijarouhe, soijapavut, leikkeleet, ruokamakkarat, olut, cola, kaakao, suklaa, siemenet, pähkinät, mantelit, leivinjauheella kohotetut leivonnaiset noin muutamia mainitakseni. Mitä jää jäljelle? Vaalea leipä kuten patonki, ranskanleipä tai vaikka vehnänäkkäri, vaaleat riisi ja pasta, lihat, käsitellyt soijatuotteet kuten tofu ja soijamaito, vuohenjuusto, mozzarella, tuorejuustot, kaikki hedelmät, vihannekset ja marjat. Kuten ystäväni totesi: ”Viiniä ei ole näköjään kielletty, joten sun ainoa mahdollisuus on muuttaa Pariisiin ja elää viinillä, patongilla ja vuohenjuustolla!” Ei huono idea ollenkaan! Jos tuosta sallittujen ruoka-aineiden listalta poistettaisiin ne kaikki, jotka pahentavat kihtiä, en voisi syödä juurikaan mitään! Joten jos pitää valita, että särkeekö jalkaa vai tilttaako munuaiset, niin kinttu saa kipuilla!

Palatakseni raha-asiaan, ollaan tässä Nörtin kanssa laskettu, että meidän perhe ei todellakaan tule pärjäämään sillä, että Nörtin palkka menee lainoihin, vastikkeisiin ja laskuihin ja mun opintotuki menee matkakorttiin ja mun laskuihin. Kesää ei tulla selviämään millään. Entäs sitten syksystä valmistumiseen asti? Siinäpä se ongelma onkin, kun mä en tiedä milloin mä valmistun… Jos kaikki menisi niin kuin Strömsössä, valmistuisin helmikuussa 2015, mutta nyt näyttää siltä, ettei mene. Koko homma jumittaa yhdestä kurssista, jota ei enää järjestetäkään joka syksy, vaan joka toinen, eli seuraavan kerran 2015. Vaikka saisin kaikki muut opinnot suoritettua helmikuuhun 2015 mennessä, jäisi välille helmikuu – elokuu sellainen jakso, jolloin ei tulisi tarpeeksi opintosuorituksia, että saisin mitään opintoetuuksia. Enkä siis todellakaan opiskele rahan vuoksi, ei tuollaisella summalla kukaan oikeasti elä, mutta se on vaan raaka totuus, että ilman rahaa ei vain pärjää tässä maailmassa, vaikka miten yrittäisi.

Näitä asioita tässä on tullut vatvottua, valvottua ja stressattua. Itketty on, kun ei oikein tiedä mitä tekisi. Opiskelijana saan 220€ kuukaudessa, jos olisin työtön saisin enemmän. Kun vaan tietäisi, mikä olisi se järkevä päätös. Jotenkin tässä olisi elettävä ja selvittävä, kun vaan keksisi miten.

Helvetin syöpä, kun tulit pilaamaan kaiken!

Loppuun päivän positiivinen: Tasan vuosi sitten oltiin näissä maisemissa… viiniä, patonkia, vuohenjuustoa ja Pariisi!
27032013

4 kommenttia


  1. Vuosi sitten itse olin itsekin näissä maisemissa 🙂

    Vakavasta aiheesta kirjoitat. Se puoli on aina varjossa, muka on tärkeämpi asioita, kun laskujen maksaminen.
    Olisiko apua sairaalan sosiaalityöntekijältä?
    Ehkä voi ottaa koulusta vapaat esimerkiksi vuodeksi, niin saisit joko päivärahat tai toimeentulotukea?

    Vastaa

  2. Useampikin vastaava hankala vaihe mahtuu omaan elämääni myös. Olen ollut maailman huonoin hakemaan ulkopuolista apua. Tuo sairaalan sosiaalityöntekijä on omalla kohdallani ollut ihmeellinen auttaja: hän kun soitti eläkevakuutusyhtiöön, alkoi raha virrata ajallaan. Jotenkin nuo muut virkahenkilöt uskovat tilanteen, kun sairaalan sosiaalityöntekijä soittaa. Sairauksien aiheuttamat elämäntilanteet ovat heille niin selviä ja näyttävät tietävän, kuinka niistä luovitaan. Jospa sinullekin löytyy joku keino kiertää ongelmat. Yksin itkeminen on kamalaa ja asiat vain paisuvat yön pimeinä hetkinä…

    Vastaa

  3. Saako teillä koulusta käydä ylimääräisiä kursseja? Jos siten saisi opintopisteet kasaan opintotukea varten? Mua ainakin kiinnosti aina kaikki ne kurssit, mitä ”naapuriluokat” kävi.

    Entä saako teillä mennä työharjoitteluun? Joihinkin työharjoitteluihin tarjotaan max. 4kk tukea. Silloin olisi helppo saada itsensä jonnekin kiinnostavaan paikkaan hommiin, kun ei tarttisi pyytää palkkaa ollenkaan. Kuten taidemuseoon tai kaupunginteatteriin?

    Toi sun ruokavalio kuulostaa hiin italialaiselta <3 Pastaa, juustopizzaa, pianideja. Namnam.

    Voimia ja jaksamista <3

    Vastaa

    1. Oi kunnon pizzapohja…paljon mozzarellaa ja kaikkea hyvää kasvista päälle! Mä olin myös unohtanut riisinuudelien hyvyyden, nyt kaikki on sallittua! Ihan mahtavaa.

      Meillä ei oikeen oo sellaisia valinnaisia, kun mähän en tonne puupuolelle uskalla mennä vannesahojen kanssa leikkimään. Eipä noista työssäoppimisista makseta 220€/kk enempää ja kun se raha on se suurin mistä kiikastaa, niin ei oikeen ole kauheesti vaihtoehtoja. 🙁

      Vastaa

Vastaa