”Tanja…sitten siellä Pariisissa….”

Aika monta lausetta alkoi tuolla tavalla pääsiäisenä, kun Neiti oli meillä. Puhuttuun paljon tulevasta matkasta ja sitä myös suunniteltiin kovasti. Uusi matkalaukku tarkastettiin ja hyväksi havaittiin, sillä onhan se vaaleanpunainen. Ostoslistaa olisi haluttu jo kirjoittaa, mutta jätettiin se tuonnemmaksi. Sen verran tiedän, että listaan kuulemma tulee Auroran mekko, kengät ja tiara, sillä pitäähän sitä olla pukeutunut prinsessaillalliselle.

Kuvissa ihana peto, jonka tapasin pääsiäisenä. Samettinen, cornish rex-poika Uula, ikää noin 4kk. Julmettu menemään ja liikkumaan ja jahtaamaan kaikkea mikä liikkuu. Näin sen kyllä myös nukkuvan ja kuulin kehräävän.

Pääsiäinen oli ja meni. Kivaahan meillä oli. Semmoista perusperhe touhuilua. Vieraita kävi ja mekin käytiin kyläilemässä. Käytiin myös ruokkimassa ja viihduyttämässä hoitokissa Ronttia. Pääsiäinen oli lampaaton, vaan ei munaton. Ostettiin läjä Kindereitä ja Neiti ilmoittaa ettei oikeen niistä tykkää. Omituinen lapsi. No me fossiilit sitten nautittiin niitä senkin edestä.

Eilen tuli sellainen kirje, että oikeasti sellaisia ei tule kuin elokuvissa. Jännittävää! Ensi viikolla ehkä asiasta enemmän. Mutta hassun jänskää kuitenkin. Kirje ei koskenut minua vaan Nörttiä. Mutta on se aika jänskää kuitenkin! 😀

Elämääni on tulla tupsahtanut pienen pieni dilemma. Lähipiirissä on ihminen, joka säännöllisen epäsäännöllisesti pyytää rahaa lainaan ja sitä on annettu, sillä hän kyllä maksaa lainaamansa rahat takaisin niin kuin on sovittu. Eipä tuota rahaa meidän perheessäkään ylimääräistä ole, mutta aina on se muutama kymppi lainattu, että saavat ruokaa ostaa. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että se raha ei ilmeisesti viime aikoina olekaan mennyt ruokaan vaan nestemäisessä muodossa kurkusta alas, enkä siis puhu maidosta tahi limunaadeista. Kännipuheluitakin on saatu ihan omiksi tarpeiksi. Ja nyt sieluttaa. On kaksi asiaa jota mä en ymmärrä: tupakointi ja ryyppääminen. Jos kyseisiin tuotteisiin riittää rahaa, niin silloin sitä rahaa pitää riittää myös ruokaan. Viina ja tupakka kun ei ole elämän kannalta välttämättömiä asioita! Olenkin päättänyt, että vaikka nyt rahaa pyydettäisiinkin ruokaan, niin enää en lainaa. Voin ostaa lahjakortteja kauppaliikkeisiin, niillä kun ei saa alkoholia tahi tupakkaa, mutta rahaa en enää anna. Saatan olla julma, mutta tarvitaan sitä rahaa meilläkin ja mielummin käytän sen meidän perheen hyväksi, kuin annan sen jollekin muulle ryypättäväksi. Suututtaa tämmöinen. En tiedä mitä tässä oikeastaan pitäisi tehdä. Jos asia nostetaan esille tulee ihan varmasti suuttumisia ja muuta ikävää. Mutta se, että ihmisiä ahdistaa yhden käytös ei sekään ole hyvä! Aikuisia ihmisiä tässä ollaan kaikki, joten jokainen on vastuussa omasta elämästään, mutta tuollaisella käytöksellä sitä aiheuttaa vaan huolta ja ahdistusta muillekin. Tyhmää tämmöinen!

Mä en jaksa kuunnella, kun mulle soperretaan juttuja, jotka eivät todellakaan kiinnosta. Puhutaan turhaa paskaa ihmisistä, joita en tunne ja ihmisistä joita tunnen. Jaksetaan olla ikäviä tietyissä asioissa ja jauhetaan siitä miten meidän pitäisi toimia missäkin tilanteessa ja varautua tulevaisuudessa sellaiseen ja tällaiseen. Mä en jaksa, mua ei kiinnosta! En nyt edes vastaa niihin puheluihin, vaikka soittaja saattaakin olla selvinpäin. Nyt ei vaan jaksa.

Jos jotain posetiivista sitten: ihanat, lämpimät ilmat! Pyykit kuivuvat parvekkeella muutamssa tunnissa ja tuloksena on ihanan tuoksuisia pyyhkeitä ja lakanoita. Lumet sulavat silmissä, vaikka kyllähän tuota vielä piisaa ihan kiitettävästi!

Nyt keitän päiväkahvit ja ihailen yllätyspostia… Eiffel-torni siinä kannessa. Kiitos Rakas ystävä Kaisa, Kiitos!

Vastaa