Tears dry up on their own

Olen inhottava. Tiuskin ja kiukuttelen. Harmittaa. Yritän olla oma hymyilevä itseni. Juuri nyt en jaksaisi, mutta hymyilen kuitenkin. Tulen työhuoneeseen ja itku tulee. Ei ollut ihan niin paha viikko kuin vuosi sitten. Alkaa ilmeisesti helpottaa. Ostin nätin pullan huomiseksi. Luultavasti syön sen päiväkahvin kanssa ja maustan sen kyynelillä.

Tiedän etten tule katsomaan uutisia koko viikonloppuna, varmaan välttelen facebookia ja lehtien nettisivujakin. Ahdistun ”vuoden ihanin vauvamaha”-valokuvakilpailusta. Kaikki tämä helpottaa pian sen tiedän. Joskus vaan kaikki tämä ahdistaa, sitä ei tunnu moni ymmärtävän. En edes odota, että ymmärrettäisiin.

Jos pukisin sanoiksi kaiken sen mitä sisälläni on juuri nyt, voisi moni hämmästyä, mutta en halua aiheuttaa pahaa mieltä, enkä kaipaa voivotteluja. Totean vain, että tyhjä syli on paska juttu äitienpäivänä!

Voimaa saan ihanan, viisaan mummoni mulle lausumasta viisaudesta: ”Niin paljon helpommalla pääset, kun et lapsia tee tai hanki! Ole onnellinen ja nauti kaikesta mitä muuta elämä sinulle tarjoaa!” Mun ihana viisas mummoni! Vilkutan sulle sinne pilven reunalle, olet kyllä maailman paras mummo!

4 kommenttia


  1. Pelottavaa, en tiennyt, että on olemassa vuoden ihanin vauvamaha -kilpailu! Kaikkea sitä ihmiset keksii… Nahkapokaali on edelleen loistavimpia sanoja, joita tiedän 🙂

    Vastaa

    1. Nahkapokaali on mitä loistavin sana ja kuvaa joitain tilanteita erittäin täydellisesti!

      Vastaa

  2. Voi miten viisas mummo! <3 Koskettava kuva ja toivon että mahdollisimman moni näkee ajatuksia herättävän tekstisi. Voimia!

    Vastaa

    1. Mummoni (itseasiassa molemmat, mutta äidinäiti erityisesti) oli viisas ja hauska. Meillä oli ihan omat jutut, joille naurettiin!

      Vastaa

Vastaa