Tilanne vaatii aitoa shampanjaa

25-vuotta sitten sain elämänkumppanikseni oikukkaan Herr Wegenerin, tuttavallisesti wegen ja fiinimmältä nimeltä Wegenerin Granulomatoosin. Ei pitänyt hengissä siitä selvitä, vaan vakaasti ajateltiin, että lähtisin pilven reunalle harppua soittelemaan, tosin omasta mielestä siellä alakerran lämpimässä paikassa olis mukavampaa, kun kaikki hauskat tyypit on kuitenkin siellä. Tosin kun uskon siihen, että tänne maailmaan palataan uudemman kerran, niin ehkä olisin tulla tupsahtanut vaikka kissamakina tänne tai kapybarana!

Mutta kuitenkin, tämä ei ehkä tule yllätyksenä, mutta se musta huppupäinen tyyppi viikatteen kanssa ei sitten tullutkaan kyläilemään, vaan ihan tässä on porskutettu menemään kohtuu hyvällä menestyksellä 25-vuotta. Syksyllä, kun eletään oikeita päivämääriä olen luvannut keittää 25-vuotisjuhlakahvit 🙂 Omalla kohdallani matka on ollut suht helppo, sillä Herr Wegener ei ole kertaakaan yrittänyt tulla uusinta vierailulle. Kortisonia olen tarvinnut kerran akuutin vaiheen jälkeen ja sekin oli sellainen kokeilu kun haettiin jatkuville säryille syytä ja lääkitystä. Lääkkeitä olen popsinut koko ajan enemmän ja vähemmän ja nyt suunta on ollut ilahduttavasti vähenevä.

Viimeisten viikkojen aikana olen rampannut verikokeissa, röntgenissä ja ultrassa. Eilen olin tuomiolla. Olipa ehkä paras lääkärikäynti hetkeen aikaan. Ensinnäkin paikalla oli ihan uusi lääkäri ja vieläpä uskomattoman hyvä sellainen. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan ja hän selvitti juurta jaksaen labratulokset, hän oli myös lukenut kaikki paperini vuodesta 1987 asti, tehnyt muistiinpanoja ja niiden pohjalta keskusteltiin mun wege-historia läpi. Lopulta pitkän keskustelun jälkeen tuli hetki, jolloin lääkärini totesi: ”Näiden kaikkien tulosten valossa voisin nyt ehdottaa, että jos itse haluat ja uskallat niin jätetään tämä wegener-lääkitys nyt kokonaan pois!” HAPPYHAPPYJOYJOY!!! Halusin ja uskalsin! Kiitos!

Nyt sitten ramppaan suht usein verikokeissa ja kesäkuussa sitten taas läpivalaistaan ja tutkitaan isommalti. Mutta kun en omista piikki- tai muutakaan sairaalakammoa, niin tää on ihan normitouhua! Samalla muitakin lääkkeitä vähennettiin ja pääsin mm. siitä kammottavasta kalium-lisästä eroon. Nyt on vaan pari pientä nappia aamulla! Ne nielee ilolla! Nyt sitten vaan jänskätään, että pysyykö wege jossain muualla kuin aktiivisena kropassani!

Tilanne vaati aitoa shampanjaa ja sitten olikin koko nainen pirteän kupliva ja pirskahteleva! Elämä on aika laiffii just nyt!

Vastaa