Tyyntä

Kyllä mä tiedä, että kun illalla tuijotan niitä viittä pientä pilleriä, niin itku tulee. Mutta muuten on koko päivän ollut ihmeenntyyni ja rauhallinen olo. Tyyntä myrskyn edellä?

Tää syöpämuija harrasti reippailua aamulla ja käveli labraan. Puolituntia sain kulumaan normaalisti kymmenen monuutin matkaan ja keskellä jyrkkää mäkeä meinasi usko loppua, mutta selvisin labraan ja takaisin. Hyvää se ulkoilu teki, mutta mielummin ainakin tippojen aikaan ihan tasamaalla.


Vaikka kädet huutaa hallelujaa, niin neulon. Ihan vaan kostoksi. Mulla on viittä eri väriä Puro Batik-lankaa ja aattelin, että jos niistä vaikka kaulaliinan nitkuttelisi. Jollei valmistu tälle talvelle, niin sitten ensi talveksi.


Soittivat syöpäpolilta ja aikaistivat huomisen tipan ihan aamuun. Parempi niin. Päätin käydä vähän ostoksilla tipan jälkeen, ehkä niistä kuvia huomenna. 🙂

Kiitos muuten teille kaikille, jotka täällä käytte lukemassa. Olette minulle tärkeitä.

– Posted using BlogPress from my iPad

Vastaa