Uskomuksia ja ilmaista terapiaa?

IMG_7342

Olettekos huomanneet, että joidenkin ihmisten kanssa keskustelu käy maratonista. Ei sen vuoksi, että se kestäisi yhtä pitkään tai olisi niin kovin nopeatempoista, että kunto loppuu, vaan siksi, että jo vartin jälkeen olet yhtä uuvuksissa kuin maratonin juostuasi. Tähän väliin on pakko todeta, että en ole koskaan juossut maratonia, mutta veikkaan, että mehut se vie suhteellisen tehokkaasti. Jokaisella on tällaisia ystäviä lähipiirissään.

Toisinaan tuntuu, että sitä on olemassa vain siksi, että miulle saa dumpata kaikki oman elämän ahdistavat asiat, tai sitten ihan vaikka toisenkin, minulle tuntemattomien ihmisten asiat. Pääasia on, että saa puhua ja purkaa aatoksiaan, ei mitään väliä sillä miltä vastaanottavasta osapuolesta tuntuu, saati sitten kiinostaako asia mahdollisesti. Yleensä näiden keskustelujen jälkeen sitä on ihan puhki ja sangen kiukkuinen. Jos yrität aloittaa omaa juttua johonkin väliin, ei se onnistu, kun ystävää ei kiinnosta. Toisinaan tekisi mieli todeta, että on olemassa ihmisiä, joille tällaisesta maksetaan, joten kannattaisi ottaa heihin yhteyttä… Ei, olen liian kiltti moiseen, kuuntelen ja kiukuttelen mielessäni.

Sama pätee niihin henkilöihin, joiden asenne keskustelussa on se, että jos et ole samaa mieltä heidän kanssaan on kohta poskiontelot täynnä vihreitä palkokasveja ja täysi rähinä päällä. Jos kerran omassa elämässä on kaikki ruvella, niin pitää olla muidenkin tai ainakin on syytä arvostella muiden toimintaa kovaan ääneen ja halventavasti. Toisinaan on hyvä oikeasti nostaa se nenä sieltä omasta navasta ja ihan varovasti edes katsella ympärilleen.

Näistä syistä en juuri kauheasti jaksa minnekään kirjoitella miltä oikeasti tuntuu, mitä mielipiteitä minulla on etc. En ole aikoihin ollut aktiivinen millään foorumilla, joissa ennen kirjoittelin kovastikin, facessa en jaksa mitään draamailua etc. Kun ihan sama vaikka kirjoittaisit ”hyvää huomenta” niin joku siitä kilahtaa kuitenkin. Joka asiasta saadaan kina ja tappelu aikaan. Olenkin päättänyt, etten enää ruoki trolleja, vaikka kovasti ruokaa ruinaisivat!

Sitten näihin uskomuskulttuurin juttuihin… Sepäs onkin jännä aihe.. Voin tunnustaa rehellisesti olevani pakana. En usko tämän ison kirjan tyyppeihin, mutta uskon johonkin, joka on siis ihan oma juttuni, enkä sitä tunge ihmisten newsfeediin facessa… En ole siis ateisti, joka ei usko mihinkään. Tästähän seuraakin sitten kaikkea kivaa, kun sitä vissiin pitäis seurata tiukasti tätä omaa uskoa, eikä hairahtua suuntaan tai toiseen. Mutta jos on tämmöinen utelias elukka, kuten minä, niin asiat sattuvat kiinnostamaan vinkkelistä jos toisesta.

En kannata katolilaisuutta, mutta seurasin eilen live-lähetystä Vatikaanista, kun kansa odotti uutta paavia parvekkeelle. Historiallisessa mielessä merkittävä juttu, joten kiinnosti kovasti. Tuskin tämä Franciscus I mitään elämää suurempaa edistystä ajaa, mutta hei, antaa kaikkien kukkien kukkia, kukin tavallaan. Mä en saa moisesta mitään paniikkikohtausta, jos/kun asiasta keskustelen.

Kuten olen todennut, en todellakaan kannata kristillisiä oppeja, mutta tulevan reissun käyntikohteissa on useita kirkkoja. Pidän kirkoista todella paljon, lähinnä arkkitehtuurin vuoksi, myös tämä historiallinen puoli kiinnostaa ja nyt kun on taidehistoriaa tullut opiskeltua, saa näistä rakennuksista vielä enemmän irti, kun osaa katsella tiettyjä juttuja vähän toisella tavalla. Ei se minusta sen huonompaa ihmistä tee, jos muiden uskontojen kirkossa vierailen.

Elämässä on niin paljon kivempiakin asioita, kuin turhista jutuista tappeleminen… Yksi tekee yhtä ja toinen toista, se on vaan fakta, jonka kanssa on elettävä.

Olen avautunut, nyt voin lähteä lekuriin!

1 kommentti


  1. Energiasyöpöt ihmiset ovat hankalia, parasta on jos voi suinkin pysyä heistä sopivasti erossa. Tai sitten pitää vain oppia olemaan riittävän teflon ja etäinen, ettei tule antaneeksi omaa energiaansa pois.

    Avarakatseisuus on hyvä asia, myös uskonnon ja uskomusten suhteen. Harjoittakaamme sitä. 🙂

    Vastaa

Vastaa