Vaimoa on hyvä välillä tuulettaa.

Torstai-iltana Nörtti ilmoitti, että hällä olis perjantaina keskellä päivää palaveeraus Helsingissä ja oli sitten päättänyt, että vaimoa pitää tuulettaa ja sanoi vievänsä mut jonnekin, josta saisin sitten navigoida itseni minne haluaisin. Pakkailin kameralaukun ja mietin, että mitähän siitäkin tulee. Kuvannut en ole oikeastaan mitään oikeastaan vuoteen. Tai siis olen kuvannut paljonkin, mutta vain pokkarilla ja erityisesti puhelimella. Järkkäriä en ole kannatellut aikoihin. Mutta kaipa se on vähän kuin polkupyörällä ajamista, kun sen kerran on oppinut, ei sitä ihan heti unohda.

Aamulla lähdettiin ja sinnehän sen Nörtti kurvasi, Seurasaaren sillan luo, pysäytti auton, antoi pusun ja toivotti mukavaa seikkailua. Aamu oli kylmä ja vettäkin hieman tipahteli taivaalta. Mietin, että mitähän tästäkin tulee, kun päivä pitäis jaksaa seikkailla ja kävellä. Kaivoin kameran laukusta ja lähdin kävelemään siltaa myöden kohti saarta. Sillalla oli paljon turisteja tulossa ja menossa, saaressa oli muutama luokkaretkiryhmä. Muuten oli ihanan hiljaista.
seurasaari

face58

face57

face55

face54

face53

Jos on pähkinöitä, on myös kavereita. Museoalueella on oravien syöttäminen nykyään kielletty, mutta siihenkin hommaan on oma alueensa. Tosin kurret eivät enää ole niin kesyjä kuin ennen. Eipä tarvinnut kuin rapistaa pähkinäpussia niin jo rupesi lähi puissa käymään kuhina ja säksätys, kun linnut alkoivat kilpailemaan siitä, kuka ehtii ensimmäisenä kämmenelle. Tällä kertaa ensimmäisenä ehti apajille sinitiainen. Söpöjä otuksia ovat!
seurasaari2

Tällä kertaa en ostanut lippua, että olisin päässyt tutustumaan taloihin sisältä. Onhan noissa tullut vierailtua. Se minkä laitoin merkille, oli että aika moni talo oli remontissa, joten ilmeisestikään tänä kesänä ei joka paikkaan edes pääse. Museokauppaan kurkkasin sisälle, muuten katselin taloja ulkoapäin. Ehkä voisi kesällä tehdä vaikka piknikin tuonne, sellaisena kauniina, lämpimänä päivänä.
face50

face49

face47

face46

face45

face44

face43

Museoaluetta kierreltyäni suuntasin metsän siimekseen, sinne missä oravat hengailee. Ymmärrän kyllä ihan täysin, että miksi niitä ei saa enää museoalueella syöttää, kun sen verran tuhoa saavat aikaiseksi. Mutta on kyllä pikkaisen ikävä niitä kinttua myöden ylös kiipeäviä oravia ja niitä, jotka tunkivat laukkuun pähkinöiden toivossa. Oli tuolla muutama rohkea oravainen, yksi jopa haki pähkinöitä kädestä. Tässä muutama kännykällä kuvattu videon pätkä otuksista. Pyydän anteeksi omaa lepertelyäni, se on vaan mun elämille juttelu ääni 😀

face41

Seikkailu Seurasaaressa ei olisi yhtään mitään ilman pysähtymistä kahvilla Antin Kaffeliiterissä. On se kumma miten hyvältä (lämmin) korvapuusti ja kahvi aina maistuu siellä. Koska sää ei oikein ollut suosiollinen istuin kaffeliiterissä ihan yksin. Jos ei muuten museo kiinnosta, niin tuolla kannattaa poiketa kaffella.
face40

Lopulta tuli aika sanoa saarelle heipat. Mietin siinä vielä hetken, että poikkeanko Tamminiemessä kurkkaamassa kuinka Urkki asusteli, mutta päätin jättää sen toiseen kertaan. Sielläkin pitäisi kyllä mennä käymään, varsinkin nyt kun siellä on saatu remontti valmiiksi. Eikä kuulemma café Adjutanttikaan ole ollenkaan huono paikka.

Bussi oli jo pysäkillä ja niinpä matka Helsingin keskustaa alkoi.

Vastaa