Mummolan vintti on aarteita täynnä… Mulle vinkattiin, että pukupusseista saattaisi löytyä jotain kivaa ja voi sitä riemua, kun pukupusseja aloin availemaan. ”Pidetään muotikuvaukset! Oot samanlainen kuvaaja kuin se tyyppi Huippumalli Haussa ohjelmassa!” Eli ei paineita, kunhan kuvaan kuten Nigel Barker, niin Keskenkasvuinen on tyytyväinen. Kannettiin vaatteita vintistä alas ja malli-diiva komensi kuvaajan ulos, etsimään sopivia kuvauspaikkoja. Ja minähän tottelin.

Mä olen aikaisemmin kuvannut Keskenkasvuista serkkunsa kanssa keijukaisina ja nyt ajattelin, että voisi tehdä samantyyppistä kuvausta, kun ollaan metsän keskellä. Tämän ajatuksen sain siis jo kotosalla ollessa ja siksi olin pakannut mukaan kirpparilta joskus aikoinaan löytämäni vaaleanpunaisen rimssu-hörsö-harso-mekon ja hunnun. Tuo huntu on sellainen, että Keskenkasvuisen mielestä sitä on vaan hauska käyttää… Ei se ehkä keijukaiselle sovi, mutta myönnytyksiä pitää tehdä 🙂

Tässä muutama kuva 2010 vuodelta, kun Keskenkasvuinen ja serkkunsa olivat keijukaisia. Se oli yksi juhannus kun näitä kuvasin ja samaisena juhannuksena käytiin Seurasaaressa. Neidit kysyvät voivatko lähteä keijuvaatteissa sinne ja totesin, että totta kai. Kylläpä neidit silloin keräsivät kehuja ja katseita ja moni turisti kysyi, että saisiko ottaa valokuvia ja tulipa muutama ”Oi miten hyvälle mielelle tulin, kun ihanat keijukaiset näin!”-kommenttikin!

Tuo minun keijuprinsessa hieman kasvanut neljässä vuodessa. Oikea neiti ja ihan varmasti muutaman vuoden päästä aiheuttaa isille paljon harmaita hiuksia tuolla ulkonäöllään 🙂 Keskenkasvuista on helppo kuvata, johtuu varmaan siitä, että mä olen kuvannut neitiä oikeastaan aina ja se on niin tottunut kameran jatkuvaan läsnäoloon, että osaa olla luonnollinen ja poseerata jos tarvis vaatii. Myös se, että neiti on harrastanut niin tennistä, sirkuskoulua kuin tanssiakin tuo todella paljon varmuutta toimia oman kroppansa kanssa.

Paljon ei mallia tarvitse ohjeistaa. Yleensä totean, että liiku ja tee mitä lystäät! Sitten vaan kameralla sarjatulta! Kuvattiin niin kauan, kunnes itikat alkoivat kiusaamaan. Neiti keräili lupiineja ja heitteli niitä, juoksenteli ympäriinsä, hyppi ja pomppi. Välillä hiljensi vauhtiaan… On se maailman ihanin tyttö!

Sitten niihin varsinaisiin aarteisiin. Suurin osa näistä vaatteista on kuulunut tädilleni ja hän on ilahduttavasti niitä kaikki nämä vuodet säästänyt. Nyt ne ovat mummolassa jemmassa. Ihan mahtavan ihania vaatteita, tosin koko lienee jotain 32-34, niin saa olla aika norjavartinen malli, jolle nuo mahtuvat. No, onneksi mulla on tuollainen malli. Keskenkasvuiselle ne istuivat kuin valetut.

Tämä musta mekko on vuodelta 1972, tätini on kuulemma ostanut sen pappani hautajaisiin. Materiaali oli ohutta villakangasta. Kengät taitavat olla uudempaa tuotantoa ja veikkaan, että ne ovat serkkuni. Noihin kenkiin Keskenkasvuinen ihastui ja ilmoitti, että hänestä kyllä tulee gootti! Ei huono valinta ollenkaan 🙂

Tästä mekosta en osaa sen enempää kertoa. Keskenkasvuisen mielestä se oli rouvan mekko. Kuvauksen jälkeen pohti, että oranssit leggarit ei kyllä oikeen hyvin sovi tuon mekon kanssa ja turkisvuoriset kengätkin meinasi olla hieman liian kuumat. Kengät ovat kuulemma tätini anopin kengät, joten niilläkin on aika reilusti ikää.

Mie ihastuin tähän kankaaseen ja oikeastaan koko asuun. Jälleen kerran, tätini asu ja muistaakseni kertoi tämän olevan Saksasta 70-luvulla hankittu. Keskenkasvuinen oli sitä mieltä, että tämä on ihan täysin bisness-naisen asu ja siksi piti saada kirjekuorilaukku asusteeksi ja piti ottaa kuva, jossa kiireinen lady etsii laukustaan jotain!

Sitten mun ehdoton lemppari. Minun rakas hippiprinsessa! Lisää vain Woodstock! Vyön solmin kuulemma väärin, olisi pitänyt mennä edestä ristiin ja sitten taakse solmuun. Mekko 70-luvulta. Kengät ovat serkkuni ja ihameen hyvin neidiltä niillä kävely ja tanssahtelu sujui. Mekon materiaali oli jotain sametin tyyppistä.

Tämä kirjailtu ja tyköistuva mekko on kuulemma Amerikasta, varmaankin samaiselta 70-luvulta. Keskenkasvuisen mukaan tuo päällä oli hieno olo! Ilmeisesti jotain villasekoitetta ja ruskeat kirjailut. Mä katselin kauhulla, miten Keskenkasvuinen kirmasi pitkin nurmikkoa noilla kengillä. Yritin huudella, että varoisi marjapuskien seassa, kun siellä voi olla käärmeitä, niin vastaus oli ”Ei haittaa!” 🙂 Vaikka kengillä kävely onnistui hyvin, niin portaiden nousemista pitää hieman harjoitella 😀

Loput vaatteet ja asusteet ovat sitten tuoreempia. Ihan en ole varma mistä nuo mekot ja koppalakit ovat, mutta hyvin sopivat neidille ja kyllä sitä riemua revttiin noistakin vaatteista! Kuulemma oli vallan kivaa leikkiä mallia. Ilmeisesti kaikki tytöt tykkää dress up-leikeistä. Mullakin oli muksuna oma ”ryysylaatikko”, jossa oli kaikkea mahdollista tätini hääpuvusta lähtien!

Viimeisenä muutama kuva siitä kun malli saa tosiaan tehdä mitä lystää. Mikäs sen mukavampaa kuin heitellä ylipitkässä mekossa kärrynpyöriä! Meillä oli kivaa näitä kuvatessa, toivottavasti teillä oli kivaa näitä katsellessa!