Yksi per henkilö!

tumblr_mbgf49Fk4O1rpfn3vo1_1280

Niinpä, kun kerran kaupat rajoittavat tuotteiden ostamista jonkun tarjouksen aikaan, niin miksi sama ei voisi olla myös näiden vaikeiden, hankalien ja vittumaisten sairauksien kohdalla. Yksi per henkilö, tai vielä parempi, yksi per talous! Mulla olisi näitä jakaa neljään eri talouteen. Olen näköjään aika ahne! Kaikki mulle heti nyt.

Eilinen päivä oli kyllä outo… Kello oli vähän ennen kymmentä, kun sain sen puhelun. Miten tuollaiseen puheluun pitäisi reagoida? Silleen niinku elokuvissa, eli valutaan seinää pitkin lattialla ja aloitetaan huutoitku? Mennään paniikkiin? Ollaan hysteerisia? Puhelun aikana viittelöin ystävälleni vasenta tissiä ja peukkua alaspäin. Ymmärsi heti. En voinut valua seinää myöden, kun ei ollut seinää selän takana. Ketä panikointi ja hysteria olisi hyödyttänyt? Ensin iski kauhea tärinä ja vapina, kädet eivät varmaan koskaan olen tärisseet niin paljoa. Sitten tuli itku ja ystävä halaamaan. Siinä se ystäväni sitten totesi: ”Onneks ei sentään ebola!” Ihana Aino <3 Kun sain koottua itseni, totesin, että kiva kesä tiedossa, saan varmaan uuden tukkamallin ja voihan tässä vaikka laihtuakin. Naurettiin! Tytöt lupasivat hommata mulle uudet hiukset, vaihtoehtoina oli Tigerin rokokoo-perukki koristeltuna tai vaaleanpunainen polkkatukka. Molemmat vaikuttavat ihan passeleilta! Kelpaa! Why be boring?! Laitoin Nörtille tekstiviestin, jossa pyysin hakemaan mut koulusta. Ei loppupäivästä olisi tullut mitään. Olin juuri saanut lyöntimetallin laittamisen valmiiksi, joten pikaisesti sipaisin molempiin kehyksiin sellakkaa päälle. Saavat nyt odottaa! Jos ensi viikolla ehtisin käymään sen verran koululla, että hakisin kesäksi vähän juttuja kotiin. Kotimatkalla itkin, soitin äidille, itkettiin, ilmoitin, että ei tää murehtimisella parane ja nyt pitää keskittyä hyviin asioihin. Eihän se niin helppoa ole! "Kaikki perkeleet siekin saat!" Näin se tuntuu menevän! Kotona halattiin ja itkettiin. Nörtti soitteli työpaikalleen, että nyt ei kyllä koodaaminen onnistu näiden uutisten vuoksi ja kuulemma saa olla mun seurana just niin paljon kuin tarvis vaatii, ilmoittaa vaan töihin siitä. Ihana työpaikka sillä! Mä olin kyllä sitä mieltä, että tässä pitää yrittää vaan elellä normaalisti, mutta ymmärrän sen, että ei varmaan alkushokilta kykene. Sanoin myös sen, että Keskenkasvuisen hakemista ei peruta. Neidin täällä oleminen tekee Nörtille vaan hyvää tän kaiken keskellä. Sama se oonko kotona vai sairaalassa, kunhan nuo kaksi saavat olla kahdestaan! Koko päivä oli kyllä jotenkin niin utopistinen. Kuten social media-junkien kuuluukin tein asianmukaiset ilmoitukset Facebookiin ja Instagrammiin. Paljon rakkautta ja tukea! Ihania, rakkaita ihmisiä! <3 Eilinen oli itkua, naurua, itkua, naurua, iloa Kiinan paketin tullauksesta ja sen mahdollisesta saapumisesta tänään kotiin, lisää itkua ja naurua! Nörtti haki lohturuuaksi mulle kananpoika kotzonen... Sitä syödessä tippui palanen kaula-aukosta sisään... "No, vielä on tissiväli mihin tippua!" totesin. Tolla asenteella aattelin jatkaa! Lukijani, olette rakkaita!

8 kommenttia


  1. Vaaleanpunainen polkkatukka ois muuten just sun näköinen! Joo, kyllä mää oon ihan samaa mieltä siitä että joku roti tossa sairauksien jakelussa. ”Ikävä kyllä Rouvalle ei enää tarjoilla, olette tainneet saada jo tarpeeksi.” Normaalisti eläminen on varmasti tuossa tilanteessa vaikeaa, mutta ehkä sen normaalin voi unohtaa kunhan muistaa kuitenkin elää, tavalla tai toisella.

    Vastaa

    1. Luultavasti jos nyt peruukkia haluan käyttää ostan just jotain ihan ihmeellistä. Toisaalta peruukit on aika kammottavia, turbaanit ja hatut on ehkä enemmän mun juttu!

      Vastaa

  2. Voi sua <3 Aloin just lukemaan tätä ja havaitsin,että oot niin huippu tyyppi jotenkin:)Mulla on sama tauti ja hoidot vielä kesken kans.

    Vastaa

    1. Hei, kiva kun kävit kyläilemässä! Mä koitan pitää blogini tämmöisenä positiivissävytteisenä hankakasta vaiheesta huolimatta! Poikkeahan toistekin 🙂

      Vastaa

Vastaa